Kehityskuvat

torstai 31. lokakuuta 2013

Puuh ja uuh.

Pikkasen on tässä saanut puhkua kerätä ja puhkittua, mutta tämä viikko on mennyt hyvin. Vaikka jo torstaissa eletään. Viime viikonlopusta ei kannata edes puhua, mutta uusi viikko ja uudet kujeet. Hyvä näin.

Tällä viikolla olen tutustunut tuohon 5:2 pätkäpaastoon ja ihan hyvin se on mennyt. Vaikka sanon sen, että välillä on ihan helvetinmoinen nälkä, niin kyllä on tuntunut hyvälle, että olen onnistunut. Eikä oikeastaan ole tehnyt edes tiukkaa. Minä en siis ole mikään kultaisen keskitien kulkija vaan ihan selvä joko tai- tyyppi. Turha kuvitella, että mä joskus oppisin elämään sillä tavoin, että herkut voisivat kuulua mun elämään, mutta silti voisin pitää painoni samassa.

Tänään innostuin salilla ihan uudella tavalla. Jokaiseen olkapää-, rinta- ja pohjeliikkeeseen sai lisätä painoa. Vaikka ottihan se kipeää, niin kyllä välillä on ihan hyvä vikistäkin. Se päivä lähenee, jolloin saan viimein uuden ruokavalion ja kuntosaliohjelman. Mua jännittää vähän tai oikeastaan aika paljon, että kuinka se uusi dieetti (joka ei oikeasti ole dieetti, vaan varmasti alussa osa tätä elämäntapamuutosta ja kohtuuden opettelua.) eroaa tästä, mitä olen reilu puoli vuotta veivannut. Toivottavasti paljon. Tai edes vähän. Kyllä aina joku uusi juttu piristää vanhaa ja niin hyvin opittua.

Tänään paljastin tietyle piirille mun haaveeni bikini fitness kunnosta. Ihan järkyttävän suuria aplodeja en saanut, mutta ei se haittaa. Luulen, että kaiken taustalla on se ajatus, että minunkin pitäisi jos tuokin, mutta moni ei saa itseään niskasta kiinni. Tiedättekä sen ihmistyypin,  joka on AINA jollain dieetillä ja koskaan se ei oikein toimi. Ja tietenkin toisten laihduttaminen ja varsinkin se painon putoaminen vaikuttaa omiin fiilareihin. Tietenkin sitä tuntee olevansa jotenkin huonompi, jos toinen onnistuu ja itse ei. Älkää luulko, en mäkään ole mikään diettailun asiantuntija tai mikään sanomaan mitään. Mutta minä ainakin tiedän, miksi en laihdu :).

Tänään viimein eestyin ottamaan itsestäni hienot haba-kuvat :D. Laitan vertailun vuoksi ensiksi kuvan tämän vuoden huhtikuulta, silloin, kun se yksi projekti sen yhden firman kanssa alkoin.





Tosi hieno itse otettu kuva. Ei se ihan paras kuvakulma ole, mutta antaa osviittaa siitä, mikä on lähtötilanne.

Ja tässä tämän päivän kuvia. Antakaa anteeksi tuo kaksari ja kaikki muut kauneusvirheet. Piti vain yrittää räpsästä äkkiä muutama hauberikuva. On vain niin helvetin noloa jäädä kiinni itsensä ja omien lihastensa kuvaamisesta. Varsinkin, jos kyseessä on tällainen hieman pönäkkä nainen, joka kuvittelee itsestään liikoja :D.









Ei mikään ihan paras valaistus, mutta kyllä siitä kait jotain selvää saa. Tämän voi ajatella olevan nyt tämän uuden projektin lähtötilanne.


Vasemmalla oleva kuva on otettu pari kuukautta sitten ja oikealla oleva tänään. Huomaako niissä mitään muutosta? Paitsi, että ylemmässä on vain niin kamala tuo vaateyhdistelmä. Kokovartalosukka.


Välillä hävettää kyllä niin kovasti katsella näitä kuvia menneiltä vuosilta, mutta tästä on suunta vain ylöspäin. Sinne siis toverit :D.


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kylläpä vituttaa.

Mä en tajua, mitä on tapahtunut.
Mihin on hävinnyt se päättäväinen ja varma Kaza, joka piti kiinni periaatteista ja luotti itseensä. Mihin on kadonnut se itsevarmuus ja tahto mennä läpi sen paskimmankin paikan?? Tänne heti takaisin!!

Mä olen viime päivät ollut kuin kuoleman sellissä, siis syönyt ihan kuin viimeistä päivää. Unohdettu on täysin se, miten pitäisi syödä ja mitä pitäisi syödä, kun jätski ja laku on houkutellut jo kaupassa. Mä en käsitä!
Taas yhden kerran teen päätöksen, että nyt saa loppua. Nyt minä, mokoma idiootti, otan itseäni niskasta kiinni ja palaan ruotuun. Mutta sitten taas seuraavana hetkenä, viimeistään seuraavana iltana ahdan kaksin käsin itseeni kaikkea paskaa. (Anteeksi kielenkäyttö)

Ja sitten minä ihmettelen ja olen kummissani, että miksei mitään tapahdu. Ei tietenkään mitään tapahdu, kun juoksulenkillä ei jalat ole yhtä nopeat kuin iltaisin käteni sipsikipolla. Kaikki jotenkin repesi tuon viime päivityksen repeämisen jälkeen. Kaikki jotenkin meni ihan päin ahteria. Totuus on kuitenkin se, ettei fitness- lavoille pääse tällainen ihrakasa. Paitsi ehkä ihraisin voimailija kisaan (siinäkään en varmaan sijoittuisi kovin hyvin, vaikka liikuntaa olen koittanut harrastaa)

Jännää tässä kaikessa on se, että liikuntaa olen harrastanut aivan niin kuin ennenkin. Olen käynyt maanantaiaamuna klo 7 pumpissa ja kahdella juoksulenkillä. Tiistaina oli kuntosali ja piloxing, keskiviikkona, eli tänään en kyllä käynyt kuin pienellä kävelyllä. Muttei voi sanoa, ettenkö olisi liikkunut. Yleensä hillittömät mättökohtaukset liittyvät yhteen liikkumattomuuden kanssa, mutta ei nyt. Ihan kummallista. Täysin käsittämätöntä, vaikka tietenkin kaikki selittyy mun selkärangalla, joka jotenkin on mädäntynyt olemattomiin. Läskit eivät siis vähene, mutta kunto kasvaa kyllä juosten ja jumpaten. Ehkä lihaksetkin, mutta mitään muuta ei sitten tapahdu.

Voisiko joku sulkea mun suun ja takoa päähäni sen verran järkeä, että kehtaisin nyt elää niin kuin hyvää olisi. Tänään uusimmassa FIT-lehdessä oli juttu 5:2-dieetistä ja ehkä mä kokeilen sitä sitten vaihteeksi. Voisin ajatella, että siihen asti, kun saan sen FITNESS- pakettini auki (eli koittaa se 15.11., jolloin paketit aktivoidaan käyttöön) kokeilisin tätä. Josko se saisi mut uudelleen motivoitumaan ja sen kautta suhteeni ruokaan muuttuisi.

Loppulauselma tässä kaikessa on, että nyt tuntuu, että olen epäonnistunein LÄSKI ikinä! 

perjantai 18. lokakuuta 2013

Vesisadetta ja valitusta

Eilen se sitten tapahtui. Kontrolli petti ihan totaalisesti ja tuli syötyä vaikka mitä. Toisaalta en kanna siitä huonoa omaatuntoa, mutta toisaalta vituttaahan se, että annan itselleni luvan syödä liian usein herkkuja. Mä en puhu enää repsahduksista, sillä ne ovat menneen talven lumia. Sen sijaan puhun luvan antamisesta, sillä jokainen päätös on miun oma. Minä päätin eilen syödä sipsiä, vaikka ne sisältää uskomattoman määrän p**kaa. Mutta miksi minä olen alkanut päättää tällaisia juttuja? Miksen enää pysty pitämään kiinni siitä, mitä olen saavuttanut ja mitä tavottelen?

Toisaalta syytän sitä, että olen laihduttanut vissiin kaksi vuotta putkeen. Olen ollut kokoajan jollain dieetillä ja tarkkaillut syömisiäni, jonkinlaista turnausväsymystä on havaittavissa. Kuitenkaan minulle ei sovi sellainen, että lopetan tarkkailun. Kesällä, kun loman aikaan niin tein, lihoin vissiin 5 kiloa. Mulla ei ole sitä kultaista keskitietä, vaan kaikki pitää mennä vaikeimman kautta. Ainakin vielä. Mutta tämän tiedostaminen ei poista olemassa olevaa ongelmaa.

Toisaalta asiaan hieman vaikuttaa se, ettei vielä ole tullut uusia ohjelmia ja ruokavalioita. Vasta ensi kuun puolessa välissä on tarkoitus alkaa tuolla BodyFitness-ohjelmalla (mitä se sitten tarkoittaa). Ja nyt elän sellaista välivaihetta. On jotenkin helpompi antaa lupa syömiseen, kun toisessa kädessä on se todellisuus siitä, ettei vielä ole edes alkanut tämä projekti. Mielessä soi ajatus siitä, että siihen asti voi elää kuin pellossa, mutta sitten pitää ryhdistäytyä. Ei se oikeasti mene niin, vaan nyt jo olisi hyvä saada kroppaa kuntoon. Olisi hieman lyhyempi matka tavoitteeseen.

Tällä viikolla olen kyllä kerännyt liikunta pisteitä hurjasti.
Toivottavasti tuosta jotain näkee ja saa selvää. Tokihan tänään on vasta perjantai ja liikuntapäiviä on jäljellä vielä kaksi. Mutta huomenna ja sunnuntaina suunnitelmissa on vain juoksulenkkejä kaksin kappalein. Ehkei peli ole menetetty, vaan jos ensi viikolla on nolla viikko, niin tiedän, mistä se johtuu. Tänään kuitenkin kävin tekemässä aikamoisen rinta, olkapää ja pohjetreenin. Nyt jo kivistää olkapäitä, kun tosiaan sai lisätä painoja melkein jokaiseen liikkeeseen. Näissä hetkissä sitä tuntuu, ettei kaikki työ ole mennyt hukkaan. Se motivoi taas jatkamaan.
 
 
 
Tässä aarteita arkistojen kätköstä. Tämä kuva on otettu joskus huhtikuussa. Tämä on siis lähtötilanne silloin. Noin pari viikkoa sen yhden firman, sitä yhtä haastetta takana. Ehkä viikonlopun aikana saisin kuvat siitä, että mikä tilanne on nyt. Oikeastaan itseänikin jännittää, että miltä tilanne näyttää. Niin kuin aiemmin kirjoitin, omalle tilanteelle sokeutuu niin helposti. Ei näe enää muutosta, vaan haukkuu itseään läskiksi tilaisuuden tullen.
 
Kuulostaa tosi terveeltä tämä minun minä-kuva. Mutta toisaalta tässähän sitä yritetään kokoajan parantaa. Minä olen kaunis, minä olen hyvä ja minä kelpaan. Tänään muuten on 5-vuotishääpäiväni, joten kyllä mie jollekin olen kelvannut <3.
 
Aurinko sateiseen päivään!
-Kaza

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Liikuntapäiviä ja karkki-iltoja

Viime päivinä olen kovasti miettinyt sitä, mitä haluan olla, millaiseksi haluan tulla ja mikä minua ajaa eteenpäin. Olen käynyt ns. tahtojen taisteluita montakin kertaa, ostanko karkkia vai enkö, herkuttelenko tänään vai enkö, pidänkö kiinni ruokavaliosta vai enkö. Kuulostaa varmaan monesta hassuilta taisteluilta, mutta kun on koukuttunut, niin on. Tunnustan, olen TOTAALISESTI sokerikoukussa. Selvisin toissa päivänä sillä, että otin 3 karkkia lapsen karkkipussista, mutta kiusaus odottaa edessäpäin. Viikonloppuna on taas luvassa juhlia ja mitäs niissä tarjotaan? Kakkua ja herkkuja. Järki pitäisi saada käteen ennen kuin aivot lakkaavat sokerin tuskissa toimimasta.

Osaan huijata itseäni perin viekkaasti. Ja usein en sitä edes myönnä, mutta pohdiskelen sitä, että eihän nyt yhdellä herkkupäivällä voi olla suurta merkitystä. Eihän nyt yksi sipsipussi tai karkkipussi ja Ben ja Jerry's jätski pilaa mitään, mutta kun se ei ole YKSI vaan viikossa saattaa olla jopa KOLME herkkupäivää ja rakkaat lukija, kerron salaisuuden, se kaataa paljonkin. Tai ainakin on paljon KOVEMPI työ saada tuloksia, jos syö näin.

Liikunnasta puheen ollen olen löytänyt uuden ihastuksen, nimittäin Piloxingin. Se on kyllä hauska tapa liikkua ja hiki kyllä virtaa. Kävin eilen salilla tekemässä jalkapäivän.

Tein (jos nyt ihan tarkkaan muistan):
Jalkaprässiä 3x15x100kg
Jalkojen koukistus 3x12x62kg
Hack-kyykky (jalat ylhäällä leveässä kyykyssä, ilman loppuojennusta) 3x12x90kg

Jalkojen ojennus 3x12x18kg
Vatsalihaksia pallolla 3x20

Tänään sitten ihme kyllä tuntui persuuksissa, että jotain on tullut tehtyä. Ihan hyvä :). Ehkä se piloxing vaikutti sitten sen verran, vaikka se treeni oli enemmän ylävartalolle.

Tänään oli vuorossa sitten hauispäivä ja BodyBalance.
Tykkään kovasti siitä, että kovan treenin päälle pääsee rentoutumaan ja tekemään vähän liikkuvuus juttuja. Vaikka eihän tietenkään suositella kovia venytyksiä rankan treenin perästä, mutta teen yleensä eri kehon osaa, kuin kuvittelen jumpassa/kehonhuollossa käytettävän pääasiallisesti. Ja kyllä kroppa tuntuu nyt tosi hyvälle.

Scott- hauiskääntö 3x12x6,25kg
Hauiskääntö tangolla seisten 3x10x5kg
Hauiskääntö istuen käsipainoilla 3x10x8kg
Hammer-kääntö 3x10x7kg

Penkkipunnerrus 3x15x22,5kg
ojentajapunnerrusta olisi pitänyt tehdä, mutta mä en oikein tiedä millainen se on o.O.
Ranskalainen punnerrus taljalla etukenossa 3x12x32kg

Olo on siis hyvä ja tästä on kiva aloittaa päivän työt. Vaikka olenhan mä niitä jo tehnytkin. Kuvia vaan saa odottaa, miehet ovat tunnetustu hitaasti lämpiäviä :D.

Vaa'assakin kävin tänään ja paino oli pudonnut viime viikosta, noin kaksi kiloa. Katsotaan mitä ensi viikolla käy, sitten vasta hehkutan :).

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kehonkuva

Pian, kun perhe suo otatan itsestäni ennen kuvat.
On ihan totta, että sitä sokeutuu itselleen. Enää ei osaa katsoa, onko hoikka vai pyöreä, lihava vai millainen. Minullakin useiden vuosien jälkeen on vaikea sopeutua olemaan lähes normaalipainoinen (bmi 27,38). Ja kyllä sitä huomaa itse ajattelevansa itsestään lihavana.

Minulla on pahana tapana myös haukkua itseäni typeräksi läskiksi o.O
Tietenkin kun erehdyn tai teen jotain tyhmää. Silloin, kun on tullut syötyä 10 voisilmäpullaa (ihan totta, tiesin, ettei pitäisi ottaa yhtään, sillä sitten peli on menetetty. Mutta halusin kuitenkin maistaa. Ja niin, soin itselleni yhden ja toisen ja kohta olinkin syönyt joka pelliltä vähän ja oho, vissiin toista kymmentä niitä tuli syötyä) tai kun on tehnyt jotain tosi typerää.

Toisaalta taas silloin, kun uusi vaate istuukin ihanasti tai kun ulkonäköä ja hoikkuutta (jota ei vielä oikeasti edes ole) kehutaan, niin tuntuu, ettei tässä nyt niin läskejä ollakaan. Mutta tämä olo tila on varmasti pahin kaikista. Kun kuvittelee jo olevansa siellä. Eihän se ihan oikeasti niin mene. Vaan kyllä nämä viimeiset metrit, viimeiset kilot normaalipainoon tai tavoitteeseen on ne vaikeimmat. Motivaatio on huipussaan, mutta sitten sitä alkaa antamaan periksi. Eihän yhdellä tällä tai tällä ole väliä. Eihän tällä nyt voi olla niin paljon väliä ja sitten se on homma jo aikalailla menetetty.

Puhuin aiemmassa postauksessani siitä, kuinka ohjelmani alkaa marraskuussa. Olen ilmoittautunut  TÄLLAISEEN. Odotukset ovat kovat, mutta niin varmasti se työkin, joka pitää tehdä. Ilmaista tämä lysti ei ole ollut, joten jos se edes pitää kiinni todellisuudessa :D.

Unelman alku

Minulla on unelma.

Siitä on varmasti hyvä lähteä, sillä jokaisella meillä on unelmia. Voisi olla hauska kirjoittaa unelmat paperille ja sitten aikojen kuluessa merkitä perään "check".

Kaksi lasta check
vakituinen työ check
avioliitto check
omakotitalo
bikini fitness- kroppa

Tähän hätään en nyt keksi enempää unelmia, mutta se, miksi piti ihan blogi perustaa on tuo bikini fitness- unelma. Minä haluan saada kropan, jollaista minulla ei ole ennen ollut. Haluan päästä kuntoon ja vuodattaa verta, hikeä ja kyyneleitä, että joskus voisin ylpeillä vatsalihaksilla, terveyttä uhkuvalla keholla ja mielellä, joka voi hyvin. Eihän nämä tietenkään tarkoita samaa asiaa, vaan hyvinkin voin koukuttua fitnekseen niin, etten muista olla onnellinen. Tai jos vaikka epäonnistunkin, niin onko se sitten köyden paikka? Kaikkihan voi heittää härän pyllyä, kun lopulta pääsen tuonne asti, mutta nyt on tilanne tämä.

Mistä kaikki sitten alkoi?
No niin kuin varmaan aika monet, minäkin olen kärsinyt ylipainosta pitkään, olen laihduttanut ja molempien raskauksien takia lihonut ja taas laihduttanut. Tämän vuoden alussa kuitenkin osallistuimme tietyllä porukalla tietyn firman vetämään haasteeseen, joka sai minutkin maistamaan kuntoilun ihanuutta. Ja *naps*, minä olin myyty. Siis nälkä kasvaa syödessä ja vaikkei omalta kohdaltani haaste ihan putkeen mennytkään, niin ei se mitään. Kuitenkin sain jonkinlaisen kimmokkeen siihen, että nyt treenaan tavoitteellisesti.

Oikeasti varsinainen treenaaminen ja ruokavalio alkavat marraskuun puolella, mutta siihen asti noudatan olemassa olevia ohjeita, joiden avulla alkuvuodesta sain tämän kipinän. Ei mene siis hukkaan tämäkään aika. Haasteen tähän haasteeseen tietenkin tuo epäsäännöllinen työ, jossa on paljon, siis PALJON juhlia, herkkuja ja otkuvia pitopöytiä, pitkiä päiviä ja vähän aikaa. Tutkivia silmäpareja ja ennakkoluuloja, ihmisiä jotka tietävät paremmin kuin itse tiedän. Toinen haaste on ihanat kultamussukat, KAMUT, jotka vaativat kotona aikaa ja huomiota. Iltaisin ei tee mieli lähteä salille, kun päivän on muutenkin ollut pois. Mies ja vielä koira tuovat omat palansa tähän peliin, mutta ehkä nämäkin ongelmat ovat tehty ratkaistaviksi. Siksi minulle on tuttua herätä klo 5:14, aamulenkille ja mennä klo 8 aamusalille. Mitään säännönmukaista treenausta ei kannata odottaa, mutta varmasti treenaan ja lujaa, vaikka sen ajan löytäminen voi välillä olla vaikeaa.

Tässä on siis lähtötilanne 9.10.2013

Paino            81,3
kehon rasva  32,4%
kehon neste  48,5%
lihasmassa    52,2kg
Aineen vaihdunnan ikä 39

Tavoitteena on saada paino 65 kiloon ja rasva% sinne 22-24% väliin.

Jonkin verran on siis matkaa, ja mulla on ihan järkyttävä sipsi/karkkikoukku kesän jäljiltä, mutta ehkä, jos annan ajan kulua ilman karkkikiloja, niin saan itseni irti tästä verkosta.

Tästä me siis lähdemme, tie on auki ja edessä ne unelmat :).
Ihanaa viikonloppua!
-Kaza