Ehkei olisi pitänyt sanoa.

Jos mä viimeksi valitin jalkoja, niin pojat, nyt mä vasta olenkin kipeä. Siis koko kroppa. Erityisen kipeät ovat etureidet, pakarat, olkapäät ja rinta. Olen kyllä tehnyt kunnioitettavat 4 salitreenia putkeen ja se varmasti näkyy myös energiatasoissa. No huomenna ja sunnuntaina ei ole kuin juoksulenkkejä luvassa. Saa siis vähän lihakset levätä. On treenaaminen sitten kivaa. Tänään oli suoranaista tuskaa yrittää laskeutua mitään portaita alaspäin. Ylöspäin pääsi mukavasti, mutta alaspäin, jokainen askel oli kuin pieni kuolema. Vaikka olen siis harrastanut aamulenkkejä (rauhallista kävelyä koiran kanssa klo 5.) ja venyttelyä joka ilta, ei tunnu auttavan. Onneksi PT Matti (<3) lohdutti tänään, kun törmättiin salilla, että ei se tapa, vituttaa vain :D. Alamme pääsemään samalle aaltopituudelle, jos mä vain lopettaisin iankaikkisen valittamiseni, niin homma luistaisi varmasti paremmin. (Olen huomannut itsessäni sen, että ollessani uudessa tilanteessa, jossa nolaamisen mahdollisuus on suuri, valitan vain ja vähättelen sitä, mitä olen. Tyyliin: "Mulla ei ole vatsalihaksia, ei kannata odottaa mitään suuria.") Ehkä tuo valittaminen on vielä nolompaa, kuin se ettei jotain vaikka jaksaisikaan. Nyt mä ryhdistäydyn!

Tilasin itselleni palautusjuomaa ja treenin aikana juotavaa latausjuomaa, mutta typerä postin lakko ja typerät sekaannukset keskusvarastolla, mun tuotteet eivät vissiin ole lähteneet koko puljusta. Huomaa kyllä energiatasossa senkin, että jokaisen treenin jälkeen vajetta on paljon, kun meinaa päässä heittää. Vielä ei kyllä ole oksettanut, vaikka se ilmeisesti aika tavoittelemisen arvoita onkin. Tosin onhan mulla hiljattain kokemusta oksentelusta, joten se riittäköön mulle tästä osastolta.

Varasin itselleni 6 PT-tuntia jatkoa ajatellen, ja Inbody-mittauksen 3.12. Saa tietää, missä kohdassa kroppa on menossa ja matkan varrella on joku tuikkimassa vauhtia, jos meinaa yhden akan tyttö hyytyä. Kohta viikko takana ruokavaliota ja treeniä ja vielä menee hyvin :D. Tosin välillä ateriavälit venyy yli sen 4 tunnin, mutta en mä ole kokenut sen vielä kovasti haittaavan, kun motivaatio on korkealla, ei tule mieleen vetää ekaa pullaa, mikä eteen asetetaan.

Viikonloppuna onkin luvassa ekat haasteet. Mulla on lauantaina kahdet juhlat ja sunnuntaina kolmet. Ja uskokaa mua, siihen, mitä syön KIINNITETÄÄN huomiota. Olen pohtinut mitä selvitän, mutta taidan tyytyä valehtelemaan a) olevani gluteeniton (jos paikalla ei ole muita gluteenittomia) b) syöneeni juuri äsken toisissa juhlissa c) olevani jollekin muulle allerginen. Sen tiedän, että lauantain toisissa ja sunnuntain kaksissa juhlissa notkuvat pöydät voileipäkakkuja ja muita majoneesiherkkuja. Onneksi olen jo valmistanut itselleni lounaan mukaan, että sen voi kiireessä syödä ja välttää kiusauksen. Ehkä, jos saan alussa hyvän tatsin, pääsen yli myös muista juhlista. Olisi se typerää, jos heti alussa palaisin sinne, mistä olen yrittänyt päästä pois. (Siis tämä sokeri- ja muu herkkukoukku)

Ms. Fitness-porukalla olisi tapaaminen 7.12. Tampereella, mutta en mä pääse täältä susirajalta lähtemään. Luvassa olisi vaikka mitä kivaa, joten kyllä harmittaa. Toivottavasti pääsisin sitten seuraaviin juttuihin mukaan.

Luvassa on myös paljon muuta kivaa, kuten lähtötilannekuvat, mutta armas puolisoni ei vielä ole motivoitunut ottamaan niitä. Salilla ei kehtaa kikkaloida puolialastomana peilin edessä kuvaamassa, joten täytyy vain tyytyä odottamaan. Lupaan, ettei se ole lasten katseltavaa :D. (Meidän lapset tuijottaa sitä kyllä päivittäin, joten se varmasti selittää heidän kaikki ongelmat :D)

Mutta aamulla ei olekaan niin aikainen herätys. Kello soi vasta klo 6. Tässähän on ruhtinaallisesti aikaa makoilla :).

Kertokaa hei vinkkejä, kuinka kieltäytyä juhlissa herkuista, kun kaikki tyrkyttävät ja loukkaantuvat, jos ei ota.