No tulipa tehtyä...

Tänään mä jo vähän esivalmistelin itseäni uuteen ruokavalioon, mutta pikkasen tahtia haittasi kauhea kankkunen. Tämä ei siis ole lainkaan minun tapaista, joten pakko mainita. Ihana eilinen ilta oli, mutta kun siivoaa oksennusta vessanpöntön ja pesukoneen välistä, sitä miettii, että minkä ihmeen takia piti lähteä?? (Teitä varmasti kiinnostaa mun oksenteluni)
No mustapippuri auttoi tälläkin kertaa ja selvisin :D.

Ei ehkä paras päivä treenaamiseen, joten se jäi nyt välistä, mutta kyllä mä jo harjoittelin tosiaan ruokavaliota. Ja vaikken saa syödä kuin n. 1950 kcal, niin voi pojat, se on paljon. Lounaalla, kun voitelin vielä ruisleipää kamalan vokkiannoksen ja salaatin syötyäni, tuntui, että halkean. Mutta moneen kertaan olen meidän face-sivuilta lukenut, että kaikella on tarkoituksensa ja kaikki kannattaa syödä, niin kuin kuuluu. Ja tähän mä pyrin.

Vaikka tietenkin kaikki mahdolliset kissanristiäiset, joissa pitäisi ottaa jotain vaikeuttaa mun matkaani, niin ei se haittaa. Mä aion keksiä takuuvarman suunnitelman, ettei yksissäkään juhlissa tuijoteta kuin outoa, ja kuitenkaan en kärsi. Oivallukseni, etten mä elä syödäkseni toivottavasti kantaa kaikkien voileipäkakkujen ja ihanien hyydykekakkujen ohi.Eihän missään muualla kukaan toinen voi päättää sinun syömisistäsi. Ei siis minunkaan tarvitse alistua siihen ajatukseen, että minun on PAKKO syödä. Ihmiset ajatelkoon mitä tykkäävät, mutta ehkä mä selvitän heille treenaavani. (Millainen reaktiohan siitä syntyy? Voin kuvitella, että kahvit voisi mennä vähän väärään kurkkuun :D)

Huomenna mulla on vielä vapaapäivä, mutta kello soi aamulla klo 6, että ehdin seitsemäksi salille. Tunti tehollista treenausta, ennen kuin pitää olla kotona lapsia hoitamassa, kun mies lähtee kouluun. Sitten tietty on luvassa intervalliharjoittelua koiran ja lasten kanssa liikenteessä, mutta niinhän ohjelmassakin lukee :D. Kaikkea sitä kroppansa eteen uhraa. Voin kertoa, että minusta elämässä on kaksi suurta nautintoa, nukkuminen ja syöminen. Ja tämän projektin myötä annan pois osan molemmista. En enää syö mitä haluan ja milloin haluan, vaan kurinalaisesti, enkä nuku vapaapäivinäkään enää niin paljon kuin haluaisin (tosin eihän lapset ole antaneet mun nukkua kunnolla, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta moneen vuoteen, joten en tiedä menetänkö kuitenkaan mitään).

Luin erään kilpasisareni blogia tänään ja hän kertoi lähteneensä kisaan voittaakseen. Ja vaikkei musta nyt siltä tunnukaan, niin sillä tavallahan se menee. Ei kannata osallistua, jos ei ole mahiksia voittaa. Joten täältä tullaan VOITTO ja sen myötä tuleva KUNNIA. Puolen vuoden päästä katsotaan kenen kana pissii ja mistä (WTF?!?!?). Voiton tahto kohdillaan, nyt on enää ne työt tekemättä. Sitä kohti siis ( tai oikeastaan jääkaappia kohti, jossa minua odottaa rahka ja marjat, siis iltapalan aika.)

Kiitos ja hei!