Tänään tapasin Matin <3, personal trainerini, joka on muutamia kertoja antanut vinkkiä ja pitänyt treeniä. Mä voin kertoa, että hikoilin paitani ihan märäksi, oikea ms. t-paita kisa. Tosin haisin pahalle ja puuskutin kuin pieni porsas. (Tosi hyvälle vaikuttaa :D)
Mutta melkein 50% enemmän saa irti, kun on joku tsemppaamassa. Ainakin 50% enemmän uskaltaa laittaa painoa, kun joku luotettava varmistaa. Ainakin 50% enemmän hävettää, jos luovuttaa ihan heti.
Meillä oli etureisi ja vatsapäivä.
Tehtiin Smith-kyykkyä syvään 20 kilolla (eli painoa tangossa 60 kg)x3x15
Supersarjaa Hack-kyykyllä ja jalkaprässillä
itsensä paholaisen keksimää askelkyykkyä
ja vielä kuusi sarjaa erinäisiä vatsalihasliikkeitä.
Kun tulin salilta pois, niin hyvä, että pääsin kolmannesta kerroksesta alas autolle, kun jalat olivat kuin tönkkösuolatut sillit. Mutta fiilis oli uskomaton. Tosin mulla oli kamala kiire ja tyhmyyspäissäni olin jättänyt paidan kotiin. Siis PAIDAN. Mulla ei ollut kuin työhöni kuuluva etumus ja nuhraantunut valkoinen fleecetakki. Eihän siinä muuta auttanut, kun pukeutua olemassa olevaan materiaaliin. Ja kiroilla mielessään, että kuinka tyhmä ihminen voikaan olla. Mulla oli vielä asiakastapaaminen heti treenin päälle, etten ehtinyt käymään edes kotona vaihtamassa paitaa. Ja sen jälkeenkin päivä jatkui yhtä kiivaana. Kyllä välillä tulee tunne, että maailman kaikkeuden Herra suorastaan vittuilee. Kaikki pienet sattumukset kertyvät samalle päivälle, ja homma on valmis.
Mutta ei mua oikeestaan harmita. Olen onnellinen. Huomenna taas salille ja tänään vielä pakolliset venyttelyt (joita harrastan aivan liian harvoin ja lähinnä silloin kun olen kasassa kuin pieni mummo). Ihana elämä, ihana dieetti, ihana kaikki <3. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti