Kehityskuvat

maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuosi on lopussa, vaan mihin meni aika??

Kylläpä on kiva olla kotona. Vähän meinasi kiristää hermoa, kun mummolassa eletään mummolan tapaan. Ja mummolassa katsellaan telkkaria, PALJON. Lapset olivat ihan levottomia, kun ulos ei kunnolla päässyt, vaan piti nenä ruudussa kiinni istua. Mutta onneksi nyt on toisin :D.

Joulun antia oli siis ihanat ajat, mutta myös onni tulla kotiin <3.

Arki palasi tähän tupaan, kun käytiin isomman Kamun kanssa kuntosalilla. Muistiinpano: älä KOSKAAN ota lapsia mukaan salille, jos haluat vetää kunnon treenin. Enkä aio itse tehdä tätä virhettä enää KOSKAAN. (Tai ehkä sitten, kun pienempi Kamu voi tulla mukaan ja isommalla on tekemistä.) Meinasi mennä hermo. Mutta kaiken kaikkiaan tuli ihan hyvä treeni. Tein olkäpäät ja selän. Vieläkin polttelee olkapäissä, kun treeni loppuun kolmisarjaan siis VIISI kierrosta etunostoja, sivunostoja ja nostoja takaolkapäille. Ei mikään kevyt sarja. Mutta ihan jees meni.

Mulla oli tavoitteena tiputtaa painoa 5 kiloa viime kuussa, ja sen mä saavutin. Nyt uusi takoite on helmikuun loppuun, uudet 5 kiloa painoa pois. Siis kuukaudessa 2,5 kiloa. En ole tänään vielä uskaltanut vaa'alle, kun jouluna tuli kuitenkin syötyä ohi listan. Mutta tiistaina tai keskiviikkona raportoin painon ja mittojen muutoksia. (Paino on varmaankin siinä 75 kilon kantturoissa, joten hätistellään jo normaalipainon rajoja, jei!) Elikkäs painon pitäisi olla helmikuun lopussa 70 kiloa. En oikein tiedä mitä muita tavoitteita voisi asettaa, mutta ehkä menen nyt tuolla. Katsotaan kuinka käy :D. Huh, milloinhan mä olen painanut noin vähän? Mun painonpudotukseni on aina lakannut tuohon 75 kiloon. Siitä en vain ole päässyt alemmas, kun olen jo niin tyytyväinen kroppaan. Nyt on kuitenkin erilaiset tavoitteet ja tähän kroppaan ei voi vielä olla tyytyväinen, vaikka joidenkin mukaan jo näytän nääntyneeltä ja anorektiselta.

Kyllä kotona ollessani siskoni ja äiti kommentoi mun kroppaa ja maalailivat kauhukuvia siitä, mitä tavoittelen, mutta en mä viitsinyt niille kertoa mihin tähtään. Säästyy niin paljolta. He ovat ihania, mutta eivät he ehkä ihan kaikkea ymmärrä :). Ja mitä he eivät tiedä, se ei heitä satuta.

Mutta tänään rakas E, otti minusta uudet kroppakuvat, nyt siis tältä kuukaudelta. Jonkin verran huomaan muutosta, mutta ei ehkä niin paljon, kuin toivoisin. Vaan kyllä se motivoi, kun huomaa, että jotain tapahtuu.
Mitäs te tuumitte?

No nyt pitää alkaa normiäitin hommiin. Joten se fitneksestä :D.

<3
-Kaza

Ps. on se vain niin kauheaa katsella itseään, kun se kuva, mikä silmissä on, ei muistuta todellisuutta yhtään. Niin kuin lihava ihminen ei välttämättä ymmärrä olevansa lihava, tai niin kuin laihtunut ei ymmärrä olevansa laihtunut. Paljon on siis vielä työtä, mutta onneksi työni on iloni :D. Aamulla klo 7 spinningiin ja salille, jee! Tätä lomalaisen arkea!

perjantai 27. joulukuuta 2013

"hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä...."


Ei vais. Elämä on ihanaa ja joulu on ihanaa!


Ja lahjat ovat ihania. Mä sain Rakkaalta E:lta käsipainot joululahjaksi, mutta tajusin sen vasta täällä mummolassa, vaikka lahjan sain jo kotona. Niin, aika hyvä, ettei tajua omaa lahjaansa, vaikka sen saa. Mutta minä olen hyvä siinä :D

Me ollaan oltu mummolassa ja täällä sielu lepää sisarusten ja vanhempien parissa. Ihana olla kylässä, missä ei tarvitse esittää mitään, vaan saa syödä just niin kuin haluaa ja olla just niin kuin haluaa.

Miten ne joulun pyhät sitten meni? (Joulu loppuu vasta loppiaisena, joten ei vielä puhuta siitä, miten joulu meni.)

Mä päätin, että aattona ja joulupäivänä syön just niin kuin haluan. Ja niinhän mä tein. Aattona söin kyllä aamupalan ja lounaan "listan" mukaan, mutta söin kyllä joulutorttuja ja suklaakakkua. Mentiin mun siskon luo aattoiltana syömään ja pukkia odottamaan ja siellä vasta oli mätöt <3. Mä söin kyllä niin paljon, että ihan oksetti. Meni niin överiksi, mutta iltapalaa ei tarvinnut kyllä ottaa. Joulupäivänä tultiin sitten tänne mummolaan ja täällä meni suklaa poikineen. Mutta huh.
Graavilohi on niiiiiiiin hyvää. (ja kuva on niiiiiiiiin edustava)


Nyt olen jo toista päivää syönyt taas "normaalisti" ja oikeasti ei ole edes vaikeaa. Herkkua on aamupuuro raejuustolla ja salaatti <3. Eilen kävin juoksemassa pilkkopimeässä koiran kanssa vajaan 7 kilsan lenkin. Tänään menen sitten kaksoisveljeni <3 kanssa salille tekemään hauis-, ojentaja- ja rintatreenin. Odotan innolla. Vaikkei tässä siis treenitaukoa olekaan ollut.

Aattona kävin tekemässä vielä etureisi- ja vatsatreenin.  Oli vähän hämyistä olla salilla, kun siellä ei ollut suurimman osan ajasta ketään muita kuin minä. Sitten paikalle tuli muutama ulkomaalaistaustainen mies ja heti mun mielikuvitus alkoi luomaan ties mitä tarinoita. Onneksi treeni oli juuri lopuillaan ja pääsin sitten suihkun kautta töihin.

Meillä on täällä mummolassa kunnon mäki tuossa ihan lähellä. Aattelin illemmalla mennä tekemään intervallijuoksua siihen mäkeen. Täällä maalla ei ole paljon katuvaloja, niin pilkkopimeässä on tosi kiva kyllä juosta :D. Varsinkin kun tie on ihan iljanteessa. Mutta onneksi ei tullut kuutta viikkoa sairaslomaa. Varsinkin, kun mulla alkaa loma just nyt. JEE! Mä aattelin, etten selviä hengissä tästä joulusta, siis näistä joulun töistä, mutta aika keposesti se kuitenkin meni. Siistiä. Kyllä sitä tietää tehneensä töitä.

Ihanat metalliosaston pojat olivat tehneet minulle, siis MINULLE ihanan ulkotulijalan <3.



















Mä olen lueskellut aika paljon toisten päivityksiä facessa ja muutamassa painonhallintaryhmässä vieraillut lueskelemassa, niin henkilökohtaisesti mua ärsyttää ajatus "ruotuun palaamisesta". Siis ajatus siitä, että joulu on yhtä suurta repsahdusta ja sitten pitää jotenkin palata ruotuun. Eikös sitä voisi ajatella, että tämä on elämää siinä missä arkielämäkin, vaikka eroaakin ruoiltaan jotenkin. Siis pitääkö ajatella, että kun syön jouluruokaa tai suklaata, niin repsahtelen jotenkin suuremmin. Ehkä tämä olikin se suunniteltu, omaan ohjelmaan sopiva tauko syödä suklaata. Miksi pitää ajatella, että se on jotenkin kiellettyä herkutella. Jos tietää sen, että tulee syömään, niin miksei anna sille sitten lupaa. Onko kaikki nykyään niin vakavaa?

Ja toisaalta taas jos tietää haluavansa ja voivansa olla syömättä jouluruokaa, niin musta sekin pitää kauhistelematta ymmärtää. Eihän se ole kuin yksi joulu. Ei elämä.

Paljon olen nyt miettinyt suhdetta ruokaan ja suhdetta jouluun. Siis sitä, mikä joulussa on hienoa. Ja onko joulua ilman karjalanpaistia tai kinkkua tai mättöjä. Nyt kun olen taas maistellut ties mitä herkkuja, niin voin kyllä todeta, että vaikka ne ovatkin ihan ok, niin selviän mä ilmankin. Ei oikeastaan ole ikävä torttuja ja pipareita, suklaata tai kakkuja. Joulupöydässäkin (joita täällä mummolassa on riittänyt ihan monelle päivälle) ei tärkeintä ole se, kuinka paljon syö, vaan mitä syö ja mistä nauttii ja se kenen kanssa siinä pöydässä istuu. Perheen merkitys on korostunut tänä jouluna erityisesti, se että minulla on ihana perhe, jotka rakastaa minua ja joita minä rakastan <3.
Se on suuri asia, että voi luottaa perheen tukeen ja apuun kaikissa asioissa. Sen olen ymmärtänyt nyt, kun olen kuullut juttuja muunkinlaisista perheistä ja tavoista elää. Minulle tämä on hyvä, muttei se tarkoita, että näin pitäisi kaikilla olla. Pois siis minusta, että arvostelisin toisten elämää. Pois minusta, että arvottaisin tai korottaisin.



Pää on ehkä ihan täynnä hiilarihöttöä, (vaikka tosiaan olen ollut kaksi päivää ihan listassa kiinni) etten tiedä mitä kirjoitan. Kuitenkin ihanaa joulua teille kaikille. Kyllä elämä on ihanaa :D.



<3
-Kaza

perjantai 20. joulukuuta 2013

Voi joulun rauha...

Kyllä on rauha aika kaukana tästä häsläyksestä. Mä olin maanantain ja tiistain vapaalla, joten töitä kuormittui loppuviikolle ihan kiitettävästi. Oi, mä odotan niin kovasti sitä, että joulun rauha laskeutuu ja mä pääsen aloittamaan loman! Muutaman päivän vielä, kun jaksaisin, niin sitten koittaa parin viikon autuus. Töihin pitäisi sitten tulla taas 8. päivä tammikuuta. Mutta tässä on vielä monta isoa juttua, jotka pitäisi hoitaa, ennen kuin voi jäädä laakereille lepäilemään.

Yksi niistä on PT-treenit Matin <3 kanssa. Meillä on sunnuntaiksi sovittu treenit ja ihan hyvä niin. Mulla uupuukin yksi treeni vielä. Uusi kuntosaliohjelma on ihana <3. Kyllä motivoi kovasti, kun saa kokeilla uusia juttuja, mutta muutamat jutut ovat kyllä himpun liian vaikeita. Yksi niistä on leuanveto. Kokeilin salilla maanantaina leuanvetoja ja sain vedettyä niitä ehkä 3. Sen sijaan, että vetäisin niitä ohjelmassa olevan 8-10 kertaa. No päätin korvata sen ylätaljalla, pääsin jo 55 kiloon, joten ehkä jossain vaiheessa jaksan nostaa myös itseni :D. Selkätreeniin kuuluu myös olkapäiden treenaus ja pohdiskelin salilla, että kuka hullu on tuon ohjelman tehnyt. Ohjelmassa on kolmisarja, etunostot, sivunostot ja takaolkapäille suuntautuvat nostot vartalo 90 asteen kulmassa. Ja mä voin kertoa, että kyllä poltteli. Siis huhhuh, että polttelikin. Teki mieli lopettaa jo ennen aloittamista, mutta vedin mä sen läpi.

Aerobisena tein maanantaina ylämäkijuoksua 3 minuuttia ylämäkeen 2 minuuttia reipasta kävelyä, että syke tasaantuu. Sitten olen tehnyt kaksi n. 6 km juoksulenkkiä aamulla, ennen aamupalaa ja huomenna olisi luvassa vielä iltalenkki siskon kanssa. Ihan hyvin on siis liikuntaa tullut harrastettua, mutta useana aamuna on pitänyt herätä klo 4:52, että ehtii tekemään kaiken. Onneksi huomenna on tyhjä päivä, että saapi nukkua aamulla vähän pidempään. Toivottavasti pikkukamut ovat samaa mieltä.

No joo. Lisäksi mun puhelimen muistikortti sanoi sopimuksensa irti ja sehän tarkoittaa, että mä en saa otettua kuvia mun puhelimella ja ne kuvat, jotka otin hauis-, ojentaja-, rintatreenin yhteydessä katosivat bittiavaruuteen. Kylläpä eilen otti koville, ettei tullut karjuttua ja jollotettua suoraa huutoa. Miten ihmiselle voikaan olla tärkeää joku puhelin ja siinä olevat ohjelmat. Ehkä se vain johtuu tästä väsymyksestä. Siitä, että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin töissä ja vaan marssia jonnekin hiton kauas ja jättää koko paska. Hommaa ei yhtään helpota se, että 2-vuotias pikkukamu huutaa joka asiasta. Kun tyyppi herää joskus kuudelta aamulla tarkistamaan, onko tonttu tuonut suklaata, on hän tietenkin iltaisin jo väsynyt. Ja kun on väsynyt, ei hälläkään mikään luista. Siis huutoa ja melskausta on luvassa. (Periaatteessa se ei ole mitään uutta auringon alla, mutta jotenkin se on nyt aivan ylenmääräistä huutamista ja karjumista.)

No mä selviän. Tulipa valitettua paljon. Töissä oli tänään hauska, kun eräs työkaveri vertasi mua anorektikkoon. Ja painoindeksi on kuitenkin vielä 25,4, eli olen lievästi lihava. Toivoi, etten enää laihduttaisi, etten näytä niin riutuneelta. Mitähän hän tuumaa, kun painan toukokuussa jotain 65 kiloa :D.

Mulla oli hetki, että paino keikkui ja keikkui tuossa 76 kilon kaikilla grammoilla, mutta nyt ollaan tultu taas alaspäin. Ehkä mä saavutan mun tavoitteet. Tai anteeksi TIETENKIN mä saavutan mun tavoitteet.

Ja TIETENKIN mä vedän hyvin :D.

<3
-Kaza

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Uskomatonta!

Katsokaa.
Pakotin toisen KAMUISTA ottamaan musta kuvia toissa päivänä ja mä olen ihan puulla päähän lyöty. Katsokaa tuota kehitystä. Tai siis jotain on tapahtunut!

Vaikka mulla on nyt erilaiset kalsarit, niin onhan kehitystä tapahtunut, onhan?
Vuhuu!

Mä riemuitsin viime päivityksessä turhaan, on mulla nelijakoinen saliohjelma ja sen lisäksi 3-5 aerobista harjoitusta. Ihan kiva, uusia liikkeitä oli tullut ohjelmaan, esim. leuanveto myötäotteella. Pitäisi saada 3x10 leukaa. Eipä taida onnistua :D.

Huomenna ekaa kertaa koittamaan, selvitäänköt tästä ohjelmasta elossa.

Mutta nyt vikaa kertaa tämän ohjelman iltapalalle (joskin alkavassa päivityksessä syödään samanlainen aamupala).

<3
-Kaza

perjantai 13. joulukuuta 2013

niin se aika rientää.

Täytyy sanoa, että on maanantai-ilta aika pitkällä. Siis kun lupasin viimeksi jatkaa illalla. No kaipa se on parempi nyt kuin ei koskaan. Viikko on vierähtänyt, vaikka vielä kaksi työpäivää on jäljellä, niin salihommelit sain tehtyä tänään.

Vähän olen ylpeä siitä, että sain tehtyä kaikki neljä salia, mutta kyllä täytyy sanoa, että aika kiireellä sai läpi mennä. Kun on varattuna joka keikkaan reilu tunti, ei paljon lämmitellä tai venytellä. Pääasia kai, että jotain tuli tehtyä. Olisi kyllä ihan vapaapäivän aika. Eilen töissä olin 13 tuntia, ja vaikka tänään olin "vain" 8 tuntia, niin kyllä tuntuu nämä aamuviiden heräämiset.

Mutta olen liekeissä väsymyksestä huolimatta. Meille tuli tänään uudet saliohjelmat ja ruokavaliot. Siis loistavaa! Saliohjelma on jaettu enää kolmella, joten yksi "lepopäivä" lisää. Tosin katselin, että nykyisin ohjelmissa saattaa mennä puolitoista tuntia, jos ne tekee kunnolla. Mutta se ei haittaa, kun kerran on yksi päivä vähemmän mahdutettavana. Kalorit säilyivät suurinpiirtein samana, ja onneksi en joutunut luopumaan aamupuurosta ja banaanista. Olen kehittänyt jonkun sairaan fiksaation banaaniin. Vaikka ennen vihasin sitä, niin nyt en voisi kuvitella elämää ilman banaania. Mukavasti on kuitenkin uudessa ruokavaliossa muutoksia, että pysyy mielenkiinto yllä. Mun pitää syödä nyt sekä lounaalla että päivällisellä leipää, vaikka päivällisellä syön jo pastaa/riisiä tai perunaa. Oho. Minä <3 leipä.

Joulu se vain lähestyy ja ihan oikeasti pitää taputtaa itseään olkapäälle, en näet ole syönyt mitään jouluherkkuja. Ei siitä tietenkään ole ollut epäilystäkään, sillä päätös on se, mikä kantaa. Oli mulla yksi ilta jo pipari suussa, mutta sitten mä tajusin, että "vain tämän kerran"-ajattelu johtaa mut taas pohjalle. Niinpä syötin piparin rakkaalle E:lle ja sain olla itsestäni ylpeä. En usko, että joulu sinällään tuottaa ongelmia, jos vain salaattia ja proteiinia riittää. Kuntosalilla käynti voi olla joulun pyhinä hiljaisempaa, mutta kuitenkaan pidän lippua korkealla tässä vaiheessa.

Ms. fitnessin fb-sivulla yksi meidän valmentajista lupasi YHDEN herkuttelupäivän jouluksi. Siis kaikki, ruokavaliosta viis, saa syödä jouluna (siis YHTENÄ päivänä) ihan mitä vain. Mä en oikein tiedä, kuinka suhtaudun. Toisaalta ne jouluherkut, joita haluan, ovat yleensä aika ruokavalioon sopivia. Enkä haluaisi sortua suklaaseen, sillä se tie on niin nähty. Yhdestä palasta se alkaa ja sitten käy taas vanhanaikaisesti. Pitäähän tässä nyt ihan oikeasti ajatella myös sitä, että hei, tämä on yksi joulu niiden 70+ tulevan joulun rinnalla, joten miksen voi pitää kiinni siitä dieetistä, jolla olen ja sitten seuraavana jouluna nauttia aivan erilaisella kropalla. Miksi en haluaisi panostaa tähän kaikkea? Ainahan tulee juhlapyhiä, jotka merkkaa paljon. Esimerkiksi pääsiäisenä pitäisi syödä pashaa, suklaamunia ja mämmiä (jota opin syömään toissa pääsiäisenä ja mitä enemmän kermaa, sen parempi... ei kovin kevyttä!). Sitten tuleekin jo vappu ja kaikki ne ihanat itsepaistetut munkit ja tippaleivät (totuus on se, etten mä ole koskaan syönyt tippaleipää, joten en edes tiedä miltä se maistuu, mutta voin kuvitella, ettei se ole kovin kevyt). Puhumattakaan Runebergin päivästä, ystävänpäivästä, äitienpäivästä, juhannuksesta, näitä riittää. Tässä työssä on myös omat mausteensa kuvioon, mutta ihan oikeasti, mitä on tämä joulu kaikkien niiden tulevien joulujen rinnalla?

Joulussa on kyllä niin paljon muutakin, kuin itsensä ähkyyn syöminen, varsinkin jos vielä saataisiin lunta maahan. Vähän on ollut haastavaa lenkkeillä, kun tiet ovat peilijäässä tai teillä on 20 senttiä lunta. Olenkin käynyt tällä viikolla vain yhdellä intervallilenkillä, yhdellä juoksulenkillä, kävelemässä kerran. Vielä pitäisi jotain tehdä, mutta onneksi on tosiaan huomenna ja sunnuntaina työpäivä, ja sehän tarkoittaa sitä, että pitää aamulla käyttää koira ulkona.

Noooh, mikähän olisi tärkeintä tänään. Olen liekeissä ja syöminen on kivaa :D.

<3
-Kaza

tiistai 10. joulukuuta 2013

Päivitystä pukkaa...

Päivitystä tosiaan, niin tähän blogiin, kuin ohjelmaankin.
Me aloitettiin siis 15.11., joten 15.12 pitäisi alkaa uusi ohjelma. Vaikka kaikki sujuu tosi mallikkaasti, niin kyllä sitä jo innoissaan odottaa uutta ohjelmaa.
Tällä viikolla on kyllä sellaista kiirettä, että pitää jostain nipistää, että ehdin käymään salilla sen neljä kertaa. Tai oikeastaan kolme enää. Pääsin maanantaina vapaapäivän kunniaksi salille. Katsotaan nyt kuinka akalle käyp. (Hyvin varmaan :D)

Huomenna on sitten taas punnituspäivä ja odotan kyllä innoissani. Nyt kun kaikki PMS-oireet ja muut turvotukset ovat ohi, niin paino on pakostakin laskusuunnassa. Samoin sentit on vähentyneet. Loistavaa.

No en mä nyt ehtinytkään enempää kirjoittaa KAMUlle pitää antaa välipalaa. Jatkan iltasella. Kiitti moi.

<3
-Kaza

perjantai 6. joulukuuta 2013

"Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa..."

Itsenäisyyspäivän tunnelmissa sitä ollaan. Aattelin, että tänään saa olla salilla rauhassa, kun kaikki juhlivat itsenäistä Suomea, mutta mitä vielä. Varsinaisesti salin puolella ei ollut kuin muutama vakkari ja pari randomia, mutta kamalasti ihmisiä silti. Kuinka toisilla ihmisillä on aikaa treenata niin paljon? Usein mietin tarinoita ihmisten takana ja se vasta jännää.

No takareisi-, pakara-, pohje- ja vatsatreeni tuli tehtyä. Ei mikään kaikista paras päivä, mutta kyllä tuntui hyvälle. Lähes jokaiseen liikkeeseen sain taas lisätä painoja. Huomaa kyllä, että treenaan usein, ja sellaisilla liikkeillä, jotka vahvista myös muita lihaksia, ei vain jotain pientä tiettyä. Kehittyminen on ihanaa! Tämä tekee niin nälkäiseksi. Ja varmasti tämä on myös yksi syy, miksi ei himota karkit tai sipsit. Se mun täytyy kyllä tunnustaa, että perjantaina kotikäynnillä mun oli pakko ottaa yksi juustosarvi ja voisilmäpulla. Mummi, jonka luona kävin oli tehnyt seitsemään sorttia pöytään ja jokaisen kahvihörppäyksen jälkeen käänteli lautasia niin, että otapas nyt. Vai eikös kelpaa. Nytkin piti vuolaasti selitellä, kuinka olin ihan täynnä. Ja kehua tietenkin ihan aiheesta mestarileipuriksi. No ei jäänyt syöppö päälle, selvisin porkkanakakusta, jonka ihanat virastonnaiset olivat ostaneet, myös minua ajatellen. (En siis sitä syönyt lainkaan)

Tänään meille tulee päivällisvieraita, mutta onneksi ruoka on ajateltu minulle sopivaksi. Tarjolla on siis possun ulkofilettä, uunijuureksia, tavallista salaattia ja toisille veneperunoita ja juustokastiketta. Nyt jo alkaa sylkeä tursuamaan suuhun, kun ajattelen rakkaan E:n tekemää marinadia lihalle. Voi mitä herkkuja.

Tänään tuli tehtyä siis viikon viimeinen sali ja viimeinen työpäivä. Seuraavan kerran töihin sitten keskiviikkona. Jes. Kyllä mua jo väsyttääkin.

Vaikka salilla oli porukkaa kuin pipoa, sain otettua muutaman kuvan ja tein teitä ajatellen hienon kollaasin siitä matkasta, joka on takana. Vähän tämä odottaa niitä ensi vuoden kuvia, mutta onneksi joka kuukausi on voinut huomata jonkinlaista kehitystä tapahtuneen :D.

Mä olen huomaavinani pientä hoikentumista kun vertaan tämän päivän kuvaa ja syyskuun kuvaa. No mutta mitä te sanotte?

Vaan ihanaa itsenäisyyspäivää, muistakaas pitää toisistanne ja itsenäisestä Suomesta huolta. Eletään kuulkaas unelmaa :)

<3
-Kaza

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

InBody ja kootut

Mä kävin eilen siinä InBody mittauksessa, mutta luulen, että se meni jotenkin reisille.  No aloitan alusta. Menin paikan päälle, yllättävää kyllä AJOISSA. Tätä ei ole usein tapahtunut, ottaen huomioon, että ennen sitä hain KAMUT hoidosta ja vein kotiin. Lisäksi heti kuntosalin edessä oli parkkipaikka vapaana. SIIS MITÄ?? Missä on mun tuurini?
No siinä vähän aikaa sain odotella mittausta, mutta edelleen jaksaa ihmetyttää myös se, että mittaus maksoi 20€, mutta juuri viime viikolla posti toi tullessaan 20€ lahjakortin liikuntakeskuksen palveluihin, ja juurikin tuohon InBodyyn sitä pystyi hyödyntämään. Ja tämäkin vielä kaiken lisäksi. Mittaus ei siis varsinaisesti edes maksanut mitään.

Järkytys tulee tässä. Kun menin mittaushuoneeseen, MIES kertoi rutiininomaisesti kuinka InBody-mittaus ja -laite toimii. Paino kuulemma otetaan alusvaatepainossa... siis ALUSVAATEPAINOSSA?!?!? Me ollaan tunnettu noin 2 sekunttia ja mies käskee riisumaan. Loistohomma. Tietenkin mä riisuin, ei siinä mitään, olen aika helppo tapaus, mutta pohdiskelin, että mitähän mahtaa mies ajatella, kun kuoriudun vaatteista. Onneksi ei ollut virkapaita päällä. Olisi saattanut miehellä mennä pasmat sekaisin :D. Mutta uskomatonta. Mä en osannut varautua ollenkaan tällaiseen. Lääkärissä on tietenkin ihan ok, olla puolialasti, mutta että kuntosalilla. ja vielä VIERAAN MIEHEN kanssa.

No selvisin mä siitä just ja just :D, ei jäänyt traumoja, vaikka muistan tämän loppuikäni. Mutta nyt siis tulokseen, joka mielestäni meni reisille. 

Siinä näkyy siis paino, joka on ihmeen vähän. Ottaen huomioon, että kello oli 16.26 (vaaka oli kesäajassa). Lisäksi SMM, eli lihasmassa kiloissa, sitten rasvamassa kiloissa, SIIS RASVAMASSA KILOISSA 14,7 kiloa. Tämän mukaan mulla on siis rasvaprosentti jotain 18%, mutta sehän EI VOI PITÄÄ PAIKKAANSA! Eli ihan reisille meni. Sen kyllä huomaan, että taas haba on kasvanut ja kovettunut. Alli ei tunnu lainkaan niin kovasti kuin ennen. Mutta mahassa on ihraa vielä vaikka muille jakaa. Tuo score tarkoittaa fitness-pisteitä, jotka kertoo lihaksen ja rasvan sopusoinnusta.

Tämän mittauksen mukaan siis mun pitäisi olla tosi kovassa kunnossa. Vaikka olen nyt treenannut, niin en mä näin hyvässä kunnossa ole :D. Katsotaan taas myöhemmin uudelleen, että mitä sanoo vaaka. Käyn myös sellaisessa toisessa vaa'assa, joka kertoo jotain ihon sisäistä (siitä joskus tuolla aiemmissa teksteissä oli juttua), mutta tällä hetkellä luotan siihen kyllä enemmän.

Kolmas viikko tätä ohjelmaa menossa. Huomenna salille, olisi luvassa hauispäivä. Odotan kyllä innolla :D. Multa on jo salilla kysytty, että olenko mä ammattilainen, kun heilun lappujeni kanssa siellä joka Jumalan aamu. Aika menee vaan niin nopeasti. Ensi viikolla töissä on niin kiirettä, että katsotaan miten ehdin treenata. Olen koittanut johonkin väleihin tunkea salin, mutta katsotaan onnistuuko. Neljä on aika paljon, kun yrittää hoitaa ne viitenä olemassa olevana työpäivänä.

Olen jotenkin tosi iloinen ja positiivisesti yllättynyt, kuinka helppoa kaikki on ollut. Ei tee mieli juuri mitään. Saa syödä hyvin ja monipuolisesti tietyissä rajoissa, muttei tarvitse viettää keittiössä loputtomia aikoja väsäillen jotain ihmeprotskuhommia. Jauheliha-pasta-tomaattikastike-vihannes-salaatti, siinä päivälliseni :D ja tällä hetkellä taitaa olla pakkasessa viikon päivälliset odottamassa. Se on aika helppoa, kun asennoituu.

Mutta yritän tässä vaikka huomenna ottaa vähän haukkakuvaa, jos kehitystä voisi seurata näin pian. Jos ei, niin otan jostain muusta kohdasta.

<3
-Kaza

maanantai 2. joulukuuta 2013

Olen kohtuullisen ylpeä.

Meillä oli viikonloppuna ne juhlat, joista aiemmin postasin ja.. hmm... kaikki meni jotenkin tuhat kertaa paremmin kuin uskoin. Kun me ajettiin autolla kohti juhlapaikkaa (matkaa noin 1½ tuntia) söin lounassalaattini. Siitä kolme tuntia oli päivällinen. Sitten tasaisin väliajoin söin tuota banaani-suklaan makuista Protein 3Phase jauhetta ja salaattia. Vaikka pöydät todellakin notkui, mä en esim. hakenut lisää, tai ahnastellut. Mä jätin tyynesti kakut syömättä, vaikka pöydässä oli ihanaa itse rakkaudella tehtyä täytekakkua kaikkine sokerimassa kuorrutuksineen, sacher-kakkua, sylkirauhaset herättäviä herrasväen pipareita, kierrepullia, kuivakakkuja ja suklaahippukeksejä.

Mä jotenkin taputin itseäni olkapäälle, kun pääsin sen yli. Aika hieno fiilis kaiken kaikkiaan, varsinkin, kun ei ollut edes sellainen olo, että pitää hotkia kaikkea kitaansa. Mä olin tyytyväinen kahviin ja sen perästä pian nautittuun jogurttiin ja raejuustoon.

Illalla sitten, kun päivän isoimmat ateriat olivat jakautuneet hieman epätasaisesti, olikin aikamoinen nälkä. Vaikka litkin tuota proteiinilitkua (joka oikeasti on parempaa kuin luulisi). Katselin jo voileipäkakkuja ajatuksella, että jos ottaisin pienen palan, niin eihän se haittaa. Ei pieni pala kaloreita lisää niin paljon, etten mä pysyisi kokonaiskaloreissa. Mutta sitten tajusin jotain todella merkittävää. Jos mä nyt ottaisin sitä kakkua, niin mä olisin niin siinä samassa pisteessä, jossa olin ennen tätä dieettiä. Silloin mä antaisin periksi ja selkäranka katkeaisi, että napse vain kävisi. Ja onneksi en ottanut. Olo aamulla ei ollut hiilarihuuruinen (eikä krapulainen, sillä en ollut juonut tarjottua punaviiniä, en edes alkumaljaa maistanut. Luulevat varmaan, että olen raskaana) ja turvonnut, vaan hyvä ja normaali. Tosin olinhan mä valvonut normaalia pitempään, joten ajomatka kotiin kaikessa myrskyssä ja myräkässä oli varsin hektinen. Ihan kävi treenistä, kun sai ajaa jokainen lihas jännittyneenä. Onneksi päästiin kotiin ja onneksi kaikki meistä on elossa :D.

Jotenkin outoa, että on vain kaksi vapaata, ja ne molemmat tuhrautui reissatessa. Vaikea oli tänä aamuna asennoitua töihin menoon. Kävin mä aamulla salilla ja ihan ok-mätöt siellä. Perusselkä ja olkapääpäivä. Olisi kyllä tullut niin hienoja kuvia, kun olkapäät olivat ihan pumpissa :). Huomenna olisi tarkoitus tehdä etureisiä ja vatsoja.

Mutta nyt taitaa olla meidän äiskän aika ottaa pieni munakas ja alkaa katsomaan nuorta Montalbanoa. Laatuviihdettä :D.

<3

-Kaza