Voi joulun rauha...

Kyllä on rauha aika kaukana tästä häsläyksestä. Mä olin maanantain ja tiistain vapaalla, joten töitä kuormittui loppuviikolle ihan kiitettävästi. Oi, mä odotan niin kovasti sitä, että joulun rauha laskeutuu ja mä pääsen aloittamaan loman! Muutaman päivän vielä, kun jaksaisin, niin sitten koittaa parin viikon autuus. Töihin pitäisi sitten tulla taas 8. päivä tammikuuta. Mutta tässä on vielä monta isoa juttua, jotka pitäisi hoitaa, ennen kuin voi jäädä laakereille lepäilemään.

Yksi niistä on PT-treenit Matin <3 kanssa. Meillä on sunnuntaiksi sovittu treenit ja ihan hyvä niin. Mulla uupuukin yksi treeni vielä. Uusi kuntosaliohjelma on ihana <3. Kyllä motivoi kovasti, kun saa kokeilla uusia juttuja, mutta muutamat jutut ovat kyllä himpun liian vaikeita. Yksi niistä on leuanveto. Kokeilin salilla maanantaina leuanvetoja ja sain vedettyä niitä ehkä 3. Sen sijaan, että vetäisin niitä ohjelmassa olevan 8-10 kertaa. No päätin korvata sen ylätaljalla, pääsin jo 55 kiloon, joten ehkä jossain vaiheessa jaksan nostaa myös itseni :D. Selkätreeniin kuuluu myös olkapäiden treenaus ja pohdiskelin salilla, että kuka hullu on tuon ohjelman tehnyt. Ohjelmassa on kolmisarja, etunostot, sivunostot ja takaolkapäille suuntautuvat nostot vartalo 90 asteen kulmassa. Ja mä voin kertoa, että kyllä poltteli. Siis huhhuh, että polttelikin. Teki mieli lopettaa jo ennen aloittamista, mutta vedin mä sen läpi.

Aerobisena tein maanantaina ylämäkijuoksua 3 minuuttia ylämäkeen 2 minuuttia reipasta kävelyä, että syke tasaantuu. Sitten olen tehnyt kaksi n. 6 km juoksulenkkiä aamulla, ennen aamupalaa ja huomenna olisi luvassa vielä iltalenkki siskon kanssa. Ihan hyvin on siis liikuntaa tullut harrastettua, mutta useana aamuna on pitänyt herätä klo 4:52, että ehtii tekemään kaiken. Onneksi huomenna on tyhjä päivä, että saapi nukkua aamulla vähän pidempään. Toivottavasti pikkukamut ovat samaa mieltä.

No joo. Lisäksi mun puhelimen muistikortti sanoi sopimuksensa irti ja sehän tarkoittaa, että mä en saa otettua kuvia mun puhelimella ja ne kuvat, jotka otin hauis-, ojentaja-, rintatreenin yhteydessä katosivat bittiavaruuteen. Kylläpä eilen otti koville, ettei tullut karjuttua ja jollotettua suoraa huutoa. Miten ihmiselle voikaan olla tärkeää joku puhelin ja siinä olevat ohjelmat. Ehkä se vain johtuu tästä väsymyksestä. Siitä, että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin töissä ja vaan marssia jonnekin hiton kauas ja jättää koko paska. Hommaa ei yhtään helpota se, että 2-vuotias pikkukamu huutaa joka asiasta. Kun tyyppi herää joskus kuudelta aamulla tarkistamaan, onko tonttu tuonut suklaata, on hän tietenkin iltaisin jo väsynyt. Ja kun on väsynyt, ei hälläkään mikään luista. Siis huutoa ja melskausta on luvassa. (Periaatteessa se ei ole mitään uutta auringon alla, mutta jotenkin se on nyt aivan ylenmääräistä huutamista ja karjumista.)

No mä selviän. Tulipa valitettua paljon. Töissä oli tänään hauska, kun eräs työkaveri vertasi mua anorektikkoon. Ja painoindeksi on kuitenkin vielä 25,4, eli olen lievästi lihava. Toivoi, etten enää laihduttaisi, etten näytä niin riutuneelta. Mitähän hän tuumaa, kun painan toukokuussa jotain 65 kiloa :D.

Mulla oli hetki, että paino keikkui ja keikkui tuossa 76 kilon kaikilla grammoilla, mutta nyt ollaan tultu taas alaspäin. Ehkä mä saavutan mun tavoitteet. Tai anteeksi TIETENKIN mä saavutan mun tavoitteet.

Ja TIETENKIN mä vedän hyvin :D.

<3
-Kaza