Vuosi on lopussa, vaan mihin meni aika??

Kylläpä on kiva olla kotona. Vähän meinasi kiristää hermoa, kun mummolassa eletään mummolan tapaan. Ja mummolassa katsellaan telkkaria, PALJON. Lapset olivat ihan levottomia, kun ulos ei kunnolla päässyt, vaan piti nenä ruudussa kiinni istua. Mutta onneksi nyt on toisin :D.

Joulun antia oli siis ihanat ajat, mutta myös onni tulla kotiin <3.

Arki palasi tähän tupaan, kun käytiin isomman Kamun kanssa kuntosalilla. Muistiinpano: älä KOSKAAN ota lapsia mukaan salille, jos haluat vetää kunnon treenin. Enkä aio itse tehdä tätä virhettä enää KOSKAAN. (Tai ehkä sitten, kun pienempi Kamu voi tulla mukaan ja isommalla on tekemistä.) Meinasi mennä hermo. Mutta kaiken kaikkiaan tuli ihan hyvä treeni. Tein olkäpäät ja selän. Vieläkin polttelee olkapäissä, kun treeni loppuun kolmisarjaan siis VIISI kierrosta etunostoja, sivunostoja ja nostoja takaolkapäille. Ei mikään kevyt sarja. Mutta ihan jees meni.

Mulla oli tavoitteena tiputtaa painoa 5 kiloa viime kuussa, ja sen mä saavutin. Nyt uusi takoite on helmikuun loppuun, uudet 5 kiloa painoa pois. Siis kuukaudessa 2,5 kiloa. En ole tänään vielä uskaltanut vaa'alle, kun jouluna tuli kuitenkin syötyä ohi listan. Mutta tiistaina tai keskiviikkona raportoin painon ja mittojen muutoksia. (Paino on varmaankin siinä 75 kilon kantturoissa, joten hätistellään jo normaalipainon rajoja, jei!) Elikkäs painon pitäisi olla helmikuun lopussa 70 kiloa. En oikein tiedä mitä muita tavoitteita voisi asettaa, mutta ehkä menen nyt tuolla. Katsotaan kuinka käy :D. Huh, milloinhan mä olen painanut noin vähän? Mun painonpudotukseni on aina lakannut tuohon 75 kiloon. Siitä en vain ole päässyt alemmas, kun olen jo niin tyytyväinen kroppaan. Nyt on kuitenkin erilaiset tavoitteet ja tähän kroppaan ei voi vielä olla tyytyväinen, vaikka joidenkin mukaan jo näytän nääntyneeltä ja anorektiselta.

Kyllä kotona ollessani siskoni ja äiti kommentoi mun kroppaa ja maalailivat kauhukuvia siitä, mitä tavoittelen, mutta en mä viitsinyt niille kertoa mihin tähtään. Säästyy niin paljolta. He ovat ihania, mutta eivät he ehkä ihan kaikkea ymmärrä :). Ja mitä he eivät tiedä, se ei heitä satuta.

Mutta tänään rakas E, otti minusta uudet kroppakuvat, nyt siis tältä kuukaudelta. Jonkin verran huomaan muutosta, mutta ei ehkä niin paljon, kuin toivoisin. Vaan kyllä se motivoi, kun huomaa, että jotain tapahtuu.

Mitäs te tuumitte?

No nyt pitää alkaa normiäitin hommiin. Joten se fitneksestä :D.

<3
-Kaza

Ps. on se vain niin kauheaa katsella itseään, kun se kuva, mikä silmissä on, ei muistuta todellisuutta yhtään. Niin kuin lihava ihminen ei välttämättä ymmärrä olevansa lihava, tai niin kuin laihtunut ei ymmärrä olevansa laihtunut. Paljon on siis vielä työtä, mutta onneksi työni on iloni :D. Aamulla klo 7 spinningiin ja salille, jee! Tätä lomalaisen arkea!