Äiskä on liekeissä!!

Jos eilen oli hankalaa lasten kanssa, niin tänään mä olen liekeissä!
Ihanaa, että elämä on joka päivä niin erilaista, vaikka kuitenkin niin samanlaista.

Äitini kysyi multa joululomalla, kotona ollessani, että saanko mä voimaa siitä salilla käynnistä, niin että jaksan pyörittää arkea kotona. Onko se siis tapani ladata akkuja? Tänään mä koin uskomattoman ahaa-elämyksen, nimittäin, toden totta, kuntosali ja liikunta ylipäänsä on sitä, mitä kaipaan.

Kerron teille vähän tästä päivästä. Meillä on perushärdelli heti aamusta, tosin mä heräsin kellon soittoon 8:21, kun piti valmistautua lenkille siskon kanssa. No Pikku Kamu huusi vissiin puolituntia aamupalan jälkeen, kun piti pukea päivävaatteet päälle. Huusi toiset puolituntia, kun piti pukea haalari. Ulos kun päästiin, niin Pikku Kamun huonotuulisuus oli kadonnut kuin taivaan tuuleen. Juostiin hyvä lenkki, vaikka huh, miten hapotti jalkoja KMäen nousussa. Ohoh. Selvittiin kuitenkin, eikä tarvinnut elpyä juurikaan takapihalla :D.

Sitten oli vuorossa lounasta ja PikkuKamun nukuttamista, ja sitten tein ekan hauis-, rinta- ja ojentajatreenin kotona uusilla KÄSIPAINOILLA ja levytangolla. Se oli ihan huippua. Tuntu tosi hyvälle ja voimalliselle. Vaikkei kotona pysty tietenkään ihan samallalailla tekemään liikkeitä, niin suurinpiirtein johonkin suuntaan. Huomasin, että jaksoin tehdä 3x8 miesten punnerrusta, ja varmaan kerralla olisi mennyt 10-12, mutten sitten kovin montaa kierrosta olisi jaksanut. Huippua!
Lisäksi sai lisätä vipunostoon maaten painoa ja vaikka mihin. Vähän oli kyllä säätämistä noiden painojen kanssa, kun käsipainoissa oli 10 kilon painot ja levytangossa taisi olla 57 kiloa tai jotain. Pienet painot aloivat loppumaan kesken, ja piti vähän soveltaa. Mutta hyvä treeni oli kaiken kaikkiaan.

Ja tiedättekö, sitten tapahtui jotain ennen kuulumatonta. Ennen ruokaa, siis palautusjuoman jälkeen mä otin vaan kylmästi imurin esiin ja siivosin...

siis SIIVOSIN, vapaaehtoisesti ja ilman otsasuonen kurtisteluja.

Mä olen nyt pikkukakkosen ajan pohtinut, että mitä mulle on tapahtumassa, mutta varmasti tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että tuntuu niin HYVÄLLE liikkua ja ELÄÄ. Vaikka toisista, joiden elämässä oikeasti tapahtuu jotain, mun elämä tuntuu tylsälle ja ehkä aika tavalliselle, niin musta tuntuu, että kohta alan olla elossa. Siis minä itse. Ei äiti tai vaimo, vaan minä, ihminen. Ja silti voin olla "hyvä" äiti (tai eihän koskaan voi olla hyvä äiti, aina sitä on vajavainen, riittämätön, pieni ja liian väärä lapsille, mutta kuitenkin jonkinlainen äiti), ja kohtuullinen vaimo ja vielä ihan ok työntekijä, joillakin mittapuilla. Eikä siis kukaan vaadi täydellisyyttä, ja silti elän. Voitteko te käsittää, mitä tarkoitan?


Siis hyvä päivä. Hyvät treenit ja muutenkin.

Viimeinkin sain kuvaa myös haukkarista ja kehityksestä. Vaikkei noiden kuvien välillä olekaan ihan kuukautta, niin toivottavasti siitä huomaa jotain kehitystä. Yritin tuijottaa vaikka millä silmällä, mutten ihan ole varma.

Mä mittasin mun hauiksen hmm.. eilen, niin kyllä se oli kutistunut, tai toivottavasti alli oli kutistunut, ei niinkään se lihas. Menen tuossa loppiaisen jälkeen taas mittaukseen, jossa selvitetään taas sitä lihasmassaa, rasvamassa, nesteprosenttia ja noita juttuja. Josko se kertoisi kaiken :D

Ihana päivä, toivottavasti ilta on myös yhtä ihana.

<3
-Kaza