Kehityskuvat

torstai 2. tammikuuta 2014

Elämäni eläimet.......

Kylläpä loma on ihanaa aikaa. Saa nukkua pitkään ja rentoutua ja olla lasten kanssa ja treenata ja vaikka mitä. Todellisuus on kuitenkin hieman toinen. Saadaan me nukkua kyllä tosi pitkään, omalla mittakaavalla ja monen muunkin kaavalla. Ollaan herätty tänä vuonna säännöllisesti klo 9 ja sepäs vasta mukavaa. Mitenhän pitkään unta riittää.

Mutta siinä sitten se. Ei vanhemman osana ole kyllä rentoutua. Lapsille pitäisi olla tekemässä kokoajan tekemistä, etteivät raukat aivan villiintyisi. Tylsistymistä ei ole havaittavissa, mutta vallatonta juoksua/huutamista/ärskyttämistä/kiljumista/venkuttamista/hyppimistä ja kaikkea mitä kahdesta pienestä pojasta syntyy. Ja yleensä kaiken tuon perään itketään katkerasti. Vanhemman sielu oikein lepää.... NOT.

Mutta ei pidä luulla, etten tästä nauttisi. Lapset ovat ihania ja elämä olisi niin paljon tyhjempää ilman heitä. <3
Eivät he kuitekaan helpolla päästä, mutta kuka päästäisi?

Treenejä on tälle vuodelle kertynyt, hmm... ei yhtään, vaikka tällä viikolla niitä onkin jo kaksi. Tosi kiva aamuspinning oli tiistaina ja sen perään kunnon etureisi- ja vatsatreeni. Mulla on vatsa niin kipeenä, että kerrankin tuli tehtyä oikein kunnolla. Huomenna pitäisi koittaa tehdä kotona rinta-, hauis- ja ojentajaohjelma, kun mulla nyt on UUDET KÄSIPAINOT.

Kävin juoksemassa eilen ja hyvä, etten kuollut matkalle. Mua alkoi noin 3,75 kilometrin jälkeen koskemaan mahaan niin kovasti, että hyvä kun pääsin kotiin. Kyllä mä sen sitten juoksin, mutta ohhoh, oli ihan kamalaa. Piti maata tuolla meidän pihalla varmaan 10 minuuttia ja toipua, että selvisin sisälle. Ja sitten ohi juoksee vielä joku timmi kropainen nainen, joka juoksi vissiin kymmenen kertaa reippaammin kuin mie. Ai vitsi, lisäksi koira veti kuin peijooni ja kaikki ketutti. Ei hyvä lenkki ensinkään.

Tänään askel kulki huomattavasti paremmin, kun siskon kanssa juoksin. Tosin siskolla oli vaunut mukana, joten vauhti oli ehkä sen 9 km/tunti. Mutta hyvin siis kulki askel ja mukavaa oli. Huomenna yritetään mennä vielä aamulenkille ja siinähän sitä alkaa olla jo treeniä, siis aerobista.

Paino ei ole juuri heilahdellut puoleen eikä toiseen, se on sääli, mutta toisaalta mahakin on ihan tukossa. Vyötäröltä oli kuitenkin lähtenyt senttejä, yllättävän paljon, kun mittaustulos oli 75 senttiä. Siis "huimaa" edistystä.

Leuka rintaan ja ei kun kohti uusia pettymyksiä, tai onnistumisia ja BIKINI FITNESS-kroppaa :)

<3
-Kaza

2 kommenttia:

  1. Lapset ON ihania, varsinkin siinä vaiheessa kun ne on jo aikuisia ja asuvat omillaan ;)

    Sä sentään voit juosta. Mä olen yrittänyt sitä muutama vuoden, mutta en koskaan päässyt sinuiksi sen kanssa. Mua ei ole kai tehty juoksijaksi (leikin yllättynyttä) ja olenkin jättänyt sen nyt kokonaan. Tai ehkä mä sitä vielä yritän jossain vaiheessa, mutta en just nyt.

    Mä taidan tavoitella jotain uikkari-fitness-kroppaa. Bikinit laitan päälle heti kun olen kilon paloina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Aikku

      ja kiitos kommentista :).

      Tiedätkö, mäkin ajattelin ennen, ettei mua ole luotu juoksijaksi, kunnes vain aloin juoksemaan. Ekoista lenkeistä ei jäänyt kerrottavaa lapsille tai lapsenlapsille, mutta pikkuhiljaa siitä vain oppii nauttimaan, jopa rakastamaan.
      Mutta jokainen tietää itse, mitä haluaa tehdä ja tavoitella. On se sitten bikini- tai koko uikkari -kroppa tai maraton- kunto.

      Unelmia kohti. Näinhän se on ;).

      Poista