Mä olin eilen kipeä, vai olinkohan sittenkään?
Aamulla oli mulla sellainen olo, että kohta lentää laatta, mutta eipä se sitten lentänytkään. En tiedä auttoiko mustapippuri, mutta iltapuolella nosti kuumetta. Sain kuitenkin elettyä ja hyvin nukun viime yön. Tänään olin, kuin en koskaan olisi sairastanut.
Kävin lasten kanssa ulkona, olin iloinen ja virkeä, jaksoin kiukuttelevia lapsia.
Ja kävin vielä salilla tekemässä selkä- ja hauistreenin. Ihmeellistä tässä kaikessa oli se, että sain lisätä painoja ihan joka liikkeeseen (paitsi pullover seisten köydellä). Olin ihan ihmeissäni, että mitä?!? Tässäkö on minun sairastaminen ja tulos siitä?
En tiedä lähdinkö liikkeelle liian aikaisin, mutta mua poltteli päivällä niin salille meno, etten voinut mitään. Melkein saan kiinni puuttuvat treenit. Intervalleja ei tälle viikolle kyllä taida tulla vaadittavia, mutta ehkei siihen kuole, jos aerobisia kuitenkin on.
Olen ihan ihmeissäni. Jos tämä on tulos terveellisestä syömisestä ja kaikista niistä vitamiineistä ja hivenaineista, joita päivittäin syön, niin en pane kyllä vastaan. Mieluummin olen terve, kuin sairas :D.
Mutta ei mulla ajatus nyt oikein kulje. Huomenna vielä vapaapäivä ja luvassa KAMUN uimakoulun ajan etureisi- ja vatsatreeniä, sekä aamulenkki. Pitää kyllä nostaa hattua myös itselleni, jos huomenna todella nousen käyttämään koiran ulkona. Mä olen aina vihannut herätä ja vapaapäivinä mua ei kyllä saa ylös kuin kirveellä (toisinaan pääsen ylös myös bodypumpin tai spinningin takia, mutta harvemmin nousen ylös aamuLENKIN takia). Liikunta sotkee pään kyllä totaalisesti.
Ja arvatkaas mitä. Herkkupäivään ei ole enää kuin 4 yötä. Lauantaina tai sunnuntaina (en ole vielä päättänyt) on vuorosa herkkupäivä. Tällä kertaa mulla ei ole niin selvät suunnitelmat siitä, mitä aion syödä, mutta luulen, että meillä on ruokana joko A) sveitsin leikkeitä ja ihanaa rasvaa tirisevää kastiketta tai B) kanasalaattia fetalla ja pastalla. Ja nyt suurin herkkuni Ben ja Jerry's. Makua en vielä ole päättänyt, mutta joku ihana. (Ja niitä englantilaisia lakuja :D)
Mutta viime herkkupäivästä on pian kaksi viikkoa. Kuinka äkkiä se aika meneekään. En olisi osannut kuvitellakaan, kuinka helppoa tämä on. Viime kerralla, Lady Powerin aikaan elämäni napsahti herkkupäiviin, tai kun pidin niitä miten sattuu ja milloin sattuu ja välillä söin ilman herkkupäivääkään. Nyt olen jotenkin ihan erilailla motivoitunut ja se pysäyttää uudelleen ja uudelleen. Ihan oikeasti, olen yllättynyt siitä, että minulla on mahdollisuus saavuttaa sen, mitä haluan. Tämä ei ole vain unelma, vaan asia, joka on minun edessäni, jos vain teen työtä sen eteen. Tämä on nyt viime aikoina pysäyttänyt. Varmaan sen jälkeen, kun musta tuli normaalipainoinen. Vaikka toki olen uskonut aina itseeni, en tiedä olenko uskonut siihen, että kaikki on mahdollista. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?
En olekaan enää se ylipainoinen tyttö (joka on vanhempi, kuin itse käsittääkään), jota kukaan ei noteeraa. Olen sutjakka (no en tiedä voiko niin vielä sanoa) nainen, jolla oikeasti on mahdollisuus onnistua. Outoa.
Nähdä itsensä uudella tavalla, ei enää pullerona vaan jonain ihan muuna, se on haaste minulle. Ja ehkä lopussa se näyttäytyykin juuri niin kuin pitää. Nyt sitä kuitenkin pitää harjoitella ja PALJON :D.
<3
-Kaza
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti