Sanonpahan vain että huh!
Onneksi noita herkkupäiviä ei ole kuin 3 viidessä viikossa, sillä en selviä.
Mä en syönyt edes kamalasti, siis mahaan ei enää mahtunut. Mutta tunnustan, että otin ilon kyllä irti. Aamulla maiskutin antaumuksella puuroa, raejuustoa ja mehukeittoa sekä rakastamaani banaania. Lällätin universumille, että nyt saan syödä sen himoitsemani banaanin, mutta universumi kosti. Mä unohdin suolan puurosta ja jotain jäi puuttumaan. Snif. Ei siis ihan täydellinen alku päivälle.
Oli hyvä sali kuitenkin. Tuli tehtyä pakaraa ja takareittä ja totuuden nimissä, vieläkin on persus kipeä. Uudessa ohjelmassa on kyllä ajateltu kaikkea. Ei pääse ihminen helpolla. Nykyään salilla menee vähintään se 1,5 tuntia, mutta molempina käsipäivinä ainakin 2 tuntia. Koita siinä sitten olla jotenkin töihin ehtimässä...
No mutta siis herkkupäivään. Aamupala käsiteltiin jo, mutta sitten lounas meni töissä juhlissa ja söin possun sisäfilettä. Ei siis paha, mutta myös karjalanpiirakoita, jotain majoneesilla peitettyä salaattia ja kakkua. (Hyi, mä vihaan kakkua oikeasti, mutta koska olin jo unohtanut sen, piti maistaa, että tykkäänkö sittenkin. No en tykännyt)
Ja päivällä mentiin perheen kanssa Heseen. Sitä ennen olin muutaman rivin tummaa suklaata syönyt ja pullaa. (Kun mä kirjoitan tätä, mulle tulee mieleen, että olen uskomaton syöppö, jolla on jonkin asteinen syömishäiriö. Niin kuin yksi työtoverini totesi leikkisästi.) Mutta illalla kaikki repesi. Oli sipsiä ja niitä englantilaisia lakuja ja tv-mix ja limppaa ja dippii ja suklaata. Ja voi äiti, mua oksetti, kun olin maistellut kahteen otteeseen tuotteita.
Mutta en halunnut mahtaa itselleni mitään. Mä hekumoin ajatuksella niin pitkään, mutta tästä kerrasta viisastuneena taidan seuraavan herkkupäivän keskittyä syömään ihanaa ruokaa ja herkutella todella. Ilman oksettavaa oloa. Ei musta ollut kyllä huono herkkupäivä ollenkaan, päinvastoin. Nautin täysin siemauksin karkeista ja muusta, mutta kyllä sunnuntaiaamuna oli ihana pistää puuro tulille ja olla napostelematta mitään turhaa koko päivänä.
Valitettavasti työviikonlopun perästä alkoi työviikko, ilman vapaapäiviä, joten palautumiseen ei jäänyt aikaa. Pohdin tässä juuri, että olenko mä kotona ollutkaan, kun eilen oli iltatöitä, tänään oli iltatöitä, huomenna on iltatöitä. No keskiviikkona onneksi ei ole. Mutta kyllä työnteko rajoittaa. Torstaina valopilkun tuo ihana PT Matti, jonka kanssa kohtaamme hikisen treenin merkeissä. Vuorossa on silloin rinta, olkapää, ojentajatreeni ja uskon, että mä niiiiiiin itken. Mutta sepä onkin ihan normishow :D.
Mahtavalla fiiliksellä kuitenkin uuteen viikkoon, mä olen niin voittajaksi luotu! (Ja varmasti monet teistäkin! Te pystytte siihen, mitä se sitten onkaan :)!!)
Muistakaan halia!
<3
-Kaza
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti