Kehityskuvat

tiistai 14. tammikuuta 2014

Uusi elämä... vai mikä lie?

Elämä on yhtä vilskettä. (No shit Sherlock!)
Jotenkin kaikki vaan kulminoituu niin hyvin siihen. Ei ole aikaa. Tai sit ei vaan jaksa.

Mulla ehkä jälkimmäinen. Töihin palaaminen, lyhyenkin loman jälkeen, vaatii veronsa. Ja varsinkin kun sunnuntaina oli mun virkaan asettaminen (onnea minulle siitä!). Mutta kaikenlaista piti valmistella ja hoitaa kaikki rästihommat ja päällekkäisyydet, joita loman aika oli sovittu vaikka minkä verran. No onneksi ei mitään peruuttamatonta.

No mutta uusi ohjelma. Se on tällä hetkellä mielessäni ja ehkä ollut viimeiset kaksi päivää, sillä uusi ohjelma starttasi maanantaina. Voin sanoa, että aikamoista. Kalorit väheni 500 ja hiilarit on aika minimissä. Tarkoituksena on nyt kuoria laardi tämän lihaksikkaan vartalon päältä. Oikeastaan en ole nähnyt nälkää, vaikka ajattelin niin. Kun proteiinin määrä ei ole vähentynyt, niin nälän tunnekin pysyy poissa. Sen sijaan jouduin luopumaan siitä rakastamastani banaanista aamupalalta. Tällä hetkellä päivittäiseen ruokavaliooni kuuluu omena välipalalla ja appelsiini päivällisellä. Muuten syön vain kasviksia ja proteiinia; puuroa ja täysjyväpasta, -riisi tai peruna. Nam, nam. Leipää ei enää ole ja kaikki on lopussa, snif.  (No ei oikeasti.)

Tällä hetkellä mua motivoi kaikista eniten se, että tänä aamuna paino oli superalhainen (siis mun omassa ihramittapuussa, enää 75 kg. Se melkein käväisi jo 74 kilon puolella, mutta toivottavasti huomenna kävisi niin) Pitkään olen jumittanut tuossa 76-75 kilon kieppeillä, eikä edistystä ole vain tapahtunut. No nyt tapahtuu :). Treeni kulki maanantaina hyvin, vaikka hulluja treenejäkin alkaa olemaan. Tässä ohjelmassa panostetaan selvästi käsiin ja lihasryhmäjakoa on muokattu. Mulla oli selkä- ja hauistreeni ja kylläpä mä hikoilin :D. Ihanaa.

Tämän ekan viikon päätteeksi mulla on herkkupäivä. Ajattelin pitää sen lauantaina, kun töissä ei mene iltaan asti. Olen jo miettinyt miten herkuttelen. Luulen, että mennään koko perhe Heseen (kuinka laadukasta ja ihanaa ruokaa sieltä saakaan!) ja sitten maistelen ihanaa käsintehtyä suklaata, joka on jäänyt joululta ja ah, sipsiä ja dippiä. Niin ja tärkein banaani aamupalalla!! (Ja ehkä englantilaisia lakuja, sillä SATTUNEISTA syistä, mun tekee valtavasti mieli englantilaisia lakuja.)

Huomenna tosiaan taas töihin ja katsotaan miten muut viikon treenit alkaa kulkemaan. Tässä ohjelmassa haastavaa on se, että on siis pienet kalorit ja hiilarit, mutta sen lisäksi aerobista pitäisi harrastaa viikossa 4-6 kertaa. Kaksi kertaa pitäisi tehdä käsipäivinä, kuntosalin jälkeen intervallityylillä ja loput jotain muuta liikuntaa, esim. aamulenkki tyhjällä mahalla. Tähän mennessä olen tehnyt yhden intervallin ja yhden iltajuoksun, mutta vielä oli 4 kiekkaa jäljellä. Katsotaan kuinka aika riittää. Ajattelen jokseenkin, että kaikki on lopulta ajanhallinnasta kiinni. Mä herään aikaisin, ehdin juosta ja käydä salilla, ja vielä töissäkin olla. Mutta toki, ei kaikki voi valita yhtä vapaasti kuin mie. Mulla on onneksi hyvä työ, joka vaatii paljon, mutta on myös armollinen <3.

No nyt englannin lakut alkoivat houkuttaa niin kovin, että menen tekemään puolukkarahkaa iltapalaksi ja venyttelemään sorjia lihaksiani. Olen hankkinut muutaman uuden urheiluvaatteen ja ah, kylläpä ne antavat motivaatiota. Ehkä seuraavalta salikiekalta saatte kuvia ihasteltavaksenne :).

Pitäkää huoli!
<3

-Kaza

3 kommenttia:

  1. Oon eilisen jälkeen lukenut blogisi tänne saakka, kun löysin sinut Aikun blogin kommenteista. Toivottavasti miun tekemä koru ei ollut syyllinen englanninlakuhimoon ;-) , miulle se meinasi mielitekoja aiheuttaa sitä tehdessä. Jonkin verran olen uuttakin oppinut sinusta lukiessa. Ja hauskan paljon tuttua on ajatuksissasi. Tsemppiä treeniin ja unelmaan! Itse olen keskittynyt enemmän nyt kestävyyspuoleen, salia on pari kertaa viikossa. Tää sopii minulle, kun vaan polvi kestäisi juosta. Nyt pitää keskittyä pyöräilyyn ja hiihtoon, kunnes polvi taas kestää. Kova hinku olisi kyllä juoksemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna,
      koru on just syyllinen himoon. Mun ei tarvitse kuin katsoa sitä, niin jo alkaa kuola valumaan. Onneksi en enää oli niin suuri ruoka-addikti, kuin ennen ja ihan oikeasti pystyn hillitsemään itseni :D.

      Hauskaa, miten ihmiset muuttuu, mutta kuinka ne kuitenkin säilyy samana. Toivottavasti positiivisella tavalla :D.
      Unelmia on monenlaisia, ja toivottavasti me molemmat pääsemme kohti omiamme. Sinä juosten ja... noh minä omalla tavallani :D.

      Laitas blogi muistiin ja käy aina katsomassa onko millainen mäki menossa :).
      Tsemppiä myös sinulle, toivotaan polvelle parasta ja hyviä juoksuilmoja ja -kuntoa!

      Poista
  2. Anteeksi ;-) tämä sinun blogipohja saa minut haluamaan suklaata, joten tasoissa ollaan!
    Löydän muutenkin paljon myös omia ajatuksiani sinun kirjoituksistasi.
    Kyllähän tätä täytyy käydä lukemassa ja kerrohan töihin tutuille terkkuja!

    VastaaPoista