Kehityskuvat

lauantai 22. helmikuuta 2014

3kk kehitys

Reilu kolme kuukautta on takana tätä projektia.
Tänään sitten pakotin taas Rakkaan E:n ottamaan kehityskuvia. Ja kylläpä vain, kehitystä tapahtuu. 
Jos pohdiskelen sitä, mitä marraskuun ja nyt helmikuun puoleen väliin on mahtunut, niin kaikki on plussaa. Eli painon ja sentit vyötäröltä näette tuosta vierestä (ja iloinen olen, että pitkän jumituksen jälkeen paino humpsahti melkein kilolla alaspäin! Jeee!), mutta kaikkea muuta on niin vaikea kuvata. 

Ensiksi juoksukestävyys. Kun aloitin projektin mun normiaamulenkki oli noin 5 kilsaa ja sitä juoksin jonkun 50 minuuttia, 6 kilsassa meni noin tunti. Mutta nyt 5,5 kilsaa menee reiluun 40 minuuttiin ja 6 kilsaa vajaaseen 45 minuuttiin. Mä suorastaan nautin tuosta juoksemisesta. Pahalle ei tunnu se, että pitää aamulla herätä klo 4.54 ja lähteä juoksemaan, vaan kun siihen asennoituu oikein, se on ihanaa. Ehkä se on pakko, mikä ajaa eteenpäin. Ja noilla lenkeillä toimii tuo PPP, pitää pystyä puhumaan, mua ei siis puuskututa tai kuolema ei meinaa korjata, vaan pystyn siihen ja teen sen. Olen juossut pari kertaa sen 10 kilometriä ja ehkä, jos siskoni suostuu, niin joskus vielä sen juoksemme :). Tai ehkä vedän sen yhdessä jonkun kaverin mamman kanssa ;), Mutta <3 mahtavuutta huomata tämä.

Aamulenkiksi tämä on minun mittapuullani hyvä :).



Mä iloitsen niin tuosta Garminista. Pystyy niin kätevästi seuraamaan tehtyjä harjoituksia, eikä tarvitse kestää vittuilevaa puhelinta. 

Mutta mitä muuta kehitystä huomaan. Voimaahan on tullut rutkasti lisää. Tänään tein vissiin 50 miesten punnerrusta rinta-, hauis- ja ojentajatreenissä (ne oli kyllä pätkitty 10 toiston sarjoihin, välissä noin 30 sekuntin huili).  Löysin sopivasti juuri marraskuun saliohjelman, ja ohoh, aika paljon on painot tullut ylöspäin. Jos aluksi maastaveto oli 20 tai 25 kiloa tangossa (siis yhteensä 40 tai 50kiloa ilman tangon painoa) niin kiloja on 35. Järkyttävää on myös tuo jalkakyykky Smithissä, marraskuussa max 25 päissään, ja eilen oli päissään 55 kiloa. Että aika hurjaa. Tässä kun sen laittaa vierekkäin, huomaa, että todella olenhan mä tehnyt aika kovaa duunia. Vaikkei se tehdessä olekaan siltä tuntunut. Tämä 3 kuukautta on tehnyt tästä elämän tavan. Luonnollisen asian, joka kuuluu mun elämään ja arkeen. 

Tänään muutokset on ikuisetettu myös jälkipolvia varten. Tässä on tulos. 


Kyllähän tuossa on vielä paljon duunia. Mutta se, mikä erityisesti ilahdutti mieltäni tänään oli tämä:
Aikamoista! o.O
Vaikka meillä valaistus on aika kehno, niin hei, tuossa näkyy lihaksia. Siis minulla näkyy lihaksia vaikka valaistus on huono. Ja katsokaa tuota mahaa. Vaikka vielä on roikkuvaa ja öllöä löllöä, niin jotain on selvästi tapahtunut ja hyvään suuntaan :D. Ehkei se sixpack kesäksi olekaan niin utopistinen ajastus, kun se jossain vaiheessa on tuntunut. Tällaiset yllätykset kyllä motivoi ja rutosti :).

Reisissä on vielä tekemistä, mutta antaa tämäkin jonkinlaisen kuvan siitä kunnosta, jossa esim. pohkeet tai olkapäät ovat. (Ja tämä kuva samalla kertoo kaiken siitä, miksei niitä pinkkejä shortseja voi pitää ulkoilmoilla. Kalsarit vilkkuu tuolta välistä.. :D)

Tämä on ihan parasta ja kyllä mä suosittelen tätä valmennusta kaikille, jotka haluavat olla hyvässä kunnossa. On hyvä haastaa itseään ja niitä omia luulojaan ja "tietojaan". Kohta alkaakin ms. bikini fitneksen kolmas ryhmä, ja siitä lisää täällä.
Ja onhan sitä paljon muutakin valmennusta. Suosittelen kyllä niin lämmöllä! 

Kehitys on siis ollut ihan hyvää ja motivaatio jatkoon on huima. Vaikka meillä haisee makkara ja suklaa, niin ei tee tiukkaakaan syödä rahkaa, mustaherukoita ja mehukeittoa, sillä mä tiedän, miksi sen teen. A) mä tykkään siitä B) mä tiedän, kuinka hyvää se tekee mulle ja C) mulla on tavoite, jota kohti mennä. Ai niin ja vielä D) Mun ei tarvitse puputtaa herkkuja, sillä ne ei enää anna mulle suurta nautintoa. Nykyään nautinnon antaa just se juoksulenkki tai salitreeni, jonka aikana on antanut kaikkensa.

Mutta hehkutus piisaa. 
Hehkuttakaa tekin rakkaat :)

<3
-Kaza

6 kommenttia:

  1. Nainen näyttää niin niiiin hyvältä! Hienoa! Ja vatsassa on KOVAA lihaa, ei ole enää 6päkki kaukana, toiset 3kk niin avot. Jahka kuoppa hyytyy, niin vetäistään kympit. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista <3
      Mä menen ihan noloksi, omaan silmään en kyllä niin hyvältä vielä näytä, että puolialastomana kulkisin ympäriinsä :).
      Mutta ehkä sit 3 kuukauden perästä.
      Ja ei ku liput liehumaan, ja siniharmaat hiukset :D

      Poista
  2. Ihan mieletön muutos kolmessa kuukaudessa, onnittelut ja tsemppiä jatkoon! Itsellähän ei muutos ole niin kovin iso, mutta olenkin ottanut vähän rennommin eikä salitreenissäkään ole saanut lisättyä ihan noin paljon painoja liikkeisiin. Pitäis varmaan treenata PT:n kanssa useammin, olisikin varaa sellaiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ehkä vähän fanaattinen, mutta niin kuin olen kirjoittanut, olen kovin motivoitunut.
      Jokaisella on onneksi omat tavoitteet ja omat tavat mennä niitä kohti. Ja siksi ei pidä tuntea huonommuutta tai muuta toisten matkan rinnalla. Jokainen tekee just omat polut :).
      Mä tapaan PT:n kanssa 1 krt/kk, ja musta se on ihan hyvä tahti.
      Aina uuden ohjelman saapuessa varaan treenit.
      Miten usein sä treenaat PT: n kanssa?

      Tsemppiä siulekin Katjushka, vielä on 3 kuukautta edessä :)!

      Poista
  3. Oma puolen vuoden valmennusohjelma kulkee suurinpiirtein samaa tahtia kuin teidän, hiukan olen edellä, ensi viikolla alkaa viikko 16/24. On hienoa huomata, kun tulosta tulee sekä ulkonäössä että kunnossa. Juuri itsekin laitoin edistyskuvat tuolle edellisen projektin omalle porukalle ja kyllä on mukava kuulla palautetta ulkopuolisen silmin. Harmittaa, kun itse en pysty polven takia toteamaan juoksukunnon kehitystä, täytyy vain luottaa pyörällä ajettujen treenien tuloksiin ja toivoa kädet ristissä, että kesään mennessä polvi olisi kisakunnossa. Mutta aivan mahtavia tuloksia olet saanut sekä juoksussa, voimassa että ulkonäössä!!! Hienosti lihakset jo näkyy ja olet silmin nähden kaventunut! Kuulostatkin koko ajan vain pirteämmälle ja varmasti myös näytät! En malta odottaa projektin päätöskuvia, saati sitten kisakunnossa otettuja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sanna!
      Olisi hauska nähdä kyllä sinunkin kehityskuvat. Kehitys, jos mikä, motivoi hillittömästi ja luo uskoa siihen, ettei tavoite ole saavuttamattomissa.
      Mitä minun pirteyteeni tulee, niin totta on, että jaksaa paremmin kaikenlaisia juttuja. Mutta osaksi pirteydessä on varmaan myös sitä, että pyrkii positiiviseksi. Tutkimustulosten mukaan positiivisuus on plussaa onnellisuutta mitatessa :D.
      Alkoi ihan jänskättää, kun puhuit kisakuntokuvista... :)
      Mutta tsemppiä Sanna sinunkin treeniin! Hyvä siitä tuloo vielä!

      Poista