Kehityskuvat

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Herkkupäivä nro 2

Voi pyhä Isä!
Mä en opi koskaan.
Vaikka viime kerralla kirjoitinkin, että otan iisisti, mutta eipä se onnistu. Mulla on joku syömisongelma. Mutta onneksi se vaivaa ainoastaan silloin, kun annan luvan. Eli herkkupäivinä. Kurinalainen elämä on se, jota rakastan, johon minun kroppani sopii. Mulla on nyt niin kamala kankkunen, ettei tosikaan. Aamuyöllä, kun nousin nuorempaa KAMUA rauhoittelemaan, meinasi lentää laatta. Ja kyse ei ole siitä, että olisin juonut itseni mukavaksi, vaan syönyt. Mä siis olin vissiin niin kovassa ähkyssä ja sokerihumalassa, että kankkusta ei voinut välttää. Mutta hyvä oli herkkupäivä. Nautin kyllä jokaisesta herkusta, mitä söin.



Rakas E teki sellaisia leivitettyjä leikkeitä ja oli kastiketta ja salaatti. Oli kaikkea ihanaa. Sitten oli ihania englantilaisia lakuja, joista en vain pääse eroon. Mulla on sellainen kaulakoru, jossa on englantilaisia lakuja ja se aiheuttaa kamalaa syömishimoa. Oli jädeä ja sipsua. Ai että mä nautin. Oli kotitekoista hernekeittoa ja mikä parasta aamupalaksi puuroa, mehukeittoa, raejuustoa ja BANAANIA. Oivoi, miten ihanaa!

Mutta tänään tosiaan tietää syöneensä. Mikähän se on syy sille, että kontrollin antaa pettää näin pahasti? Onkohan sama juttu kuin toisilla alkoholin suhteen? Pakko vain jatkaa ja jatkaa, vaikka tietää sen aamulla kostautuvan.

Tänään on ollut ihana palata omaan ruokavalioon ja alkaa suunnittelemaan ens viikon treenejä. Mun täytyy tunnustaa, että vaikka epäilin, niin sain viime viikon aerobisetkin täyteen. (Tai oikeastaan tän viikon, nythän on sunnuntai)
Vaikka perjantaina mä olin kyllä jo niin väsynyt, että silmäpusseihin olisi voinut majoittaa kodittomat kengurut. Jouduin, tai sain käydä koiran kanssa juoksemassa sekä aamulla että illalla. Se verotti kyllä voimia ja siksi perjantaina treeni ei enää kulkenutkaan hyvin.

Mä olen innokkaasti osallistunut tuohon 30/30 haasteeseen, oletko sinä?
Se on uskomattoman vaikeaa ja kylläpä jomeloittaa nilkkoja ja koukistajia. Onneksi harjoitus on tuottanut tulosta ja eilen ei enää ollut niin kamalaa.
 Lähes jo hymyilyttää, mutta ei kyllä vielä voi tehdä kuin max 10 minuuttia kerralla.

Heiaheian mukaan treenasin tammikuussa 54 kertaa, yhteensä 54 tuntia. Ihan hyvä saavutus. Samaan pyritään tässäkin kuussa. Treeniä tukemaan olen hankkinut Garmin Forerunner 110 HRM urheilukellon. 
Se näyttää sykkeet, ja kalorinkulutuksen, mutta sen lisäksi siinä on sisään rakennettu gbs, joten kello mittaa myös matkan ja koneelle syötettynä näyttää reitit, joita juoksee ja vauhdin ja kaiken. Mä olen niin kyllästynyt siihen, ettei puhelimen tikkerit toimi koskaan. Vastaiskuni maailmalle! Toivottavasti kello tulee mulle jo alkuviikosta. Mutta odotan niin innolla, että pääsen testaamaan ja katsomaan, miten paljon kuluu kaloreita salilla ja muutenkin.

Tammikuu oli siis hyvä kuukausi. Toivottavasti myös teille!
Ja helmikuuta kohti :D.

<3
-Kaza

*muoks, edellinen herkkupäivä ei ollut perjantaina, vaan kaksi viikkoa sitten :)

1 kommentti:

  1. Hui noita siun tuntimääriä!!! Minä pääsin tammikuussa vain reiluun puoleen tuosta, vaikka olevinaan yritän kestävyysurheilla :O

    VastaaPoista