Mun tekisi mieli...

syödä hevonen.

Tai ainakin parhaat palat. 

En tajua, mikä tänään on erilailla, kuin eilen. Olenko tehnyt jotain eritavalla tai syönyt eri tavoin, mutta kokoajan on kamala nälkä ja tekisi mieli syödä ja syödä ja syödä. 

Ja täytyy tunnustaa, että olen mä syönyt vähän ohi listan. Ainakin 3 näkkileipää ja appelsiinin ja porkkanaa ja hmm... karjalan rieskaa. Paha juttu. Nyt pitää viheltää peli poikki ja pohtia taas sitä, mitä aiemmin kirjoitin siitä tavoitteesta. Nyt pitäisi osata pysähtyä ja ottaa taas oikea suunta. Herkkupäivä on kuitenkin tulossa, joten mikä mua vaivaa?? 

En kirjoita repsahduksesta, enkä siitä, miten olen päättänyt tai ollut päättämättä. Tulos on kuitenkin se, että ohi meni ja nyt pitäisi palata. 

Käsittämätöntä miusta. 

Jos pohdin nyt sitä, mitä eroa on, niin ainakin uusi ruokavalio. Mutta siinähän on enemmän syötävää kuin aiemmassa. Tänään heräsin kyllä ennen kuutta ja menin aamuspinniin (30min) ja salille tekemään selkä- ja olkapäätreenit. Kaiken kaikkiaan aikaa meni noin 1h 38 min. Salilla oli hauskaa, kun mut on hyväksytty osaksi niitä äijiä. Tai kun käyn siellä niin säännöllisesti aamutuimaan, niin miehet ovat alkaneet juttelemaan ja kyselemään kaikenlaista. Kuten: "Käytsä usein täällä?" ja "Mitä sä noihin papereihin kirjoittelet?". Treeni kulki hyvin. Mulla oli tosi hyvä mieli ja treeni oli hyvä. Tässä päivän kuntoa. 

huippua on myös se, että mulla on jalassa housut, jotka ne ostaessani olivat niin piukat, että mahaan jäi ihan kamala makkara. Nyt hieman tuli jenkkakahvat, mutta 10000 kertaa parempaan päin menossa. Sen olisi luullut motivoivan...

Sitten tulin kotiin ja hörppäsin palkkarin ja söin aamupalalta säästämäni appelsiinin. Lasten kanssa mentiin käymään kirjastossa, ja mä luulen, että se matka horjutti mun tasapainoa. Lapset käyttäytyivät miten sattui ja elo meni pilveen. Pilvessä se on sitten ollut loppupäivän. Mä vaan kuvittelin, että olen päässyt jo lohtusyömisestä eroon. 

Pohdiskelinkin jo, että jos vaihdan herkkupäiväksi tämän päivän, kun muutama poikkeama on jo tullut. Mutta toisaalta en halua muuttaa suunnitelmaa hetken mielijohteesta, sillä mä olen huippu siinä, että kohta muuttelen vaikka mitä, koska tuntuu siltä. Koska kävi näin, niin teen niin ja niin. Mulle ehkä paras koulu on se, että nyt pääsen takaisin siihen, missä olen ollut. 

Ei tietenkään voi sanoa, että painon jumittaminen ei harmittais. Joka aamu käyn vaa'alla toiveikkaana, mutta pah, mitään ei ole tapahtunut. Tänä aamuna paino oli tosin 73,4 eli aika lähellä tuota ennätystäni, mutta se ei riitä. Jos tavoite on 65 kiloa, niin 73,4 kiloa on liikaa. Ja mä olen niin turhautunut siihen. Vaikka yritän etsiä niitä muutoksia ja kehittymisen kohtia, niin jotenkin en tänään niitä näe. Tai tämän jakson aikana. Tämä on kuitenkin ollut pitkä aika. Mutta nyt on kyllä vasta menossa neljäs kuukausi, joten mahdollisuuksia  on vaikka mihin. Mutta nyt vain tsemppi päälle. 

Motivaatio ei ole hukassa, mutta käytännön tulokset turhauttaa. 

Mitenhän sen voisi selvittää niin, että tekin tajuaisitte mistä puhun...

Mutta nyt taitaa normaalielämä kutsua. Kiitos ajastanne.

Pitäkääs huolta!

<3

-Kaza