Vapaapäivää pukkaa...

Kerroin viimeksi, että viikonloppuna menen leirille, ja täytyy sanoa, että ruokapuoli onnistui paremmin, kuin kuvittelinkaan. Otin mukaan välipalat (siis omenat, appelsiinit, proteiinijauheet, raejuustot ja mehukeitot) pikkurasioihin, ja se oli loistoajatus. Muuten olisi ollut aika hiilaripitoinen viikonloppu. 

Ainoa asia, mikä meinasi mennä puihin, oli lauantaipäivän päivällinen. Onneksi kysyin, mitä tuleman pitää Kun sain vastaukseksi makkarakeiton, tiesin, että jotain pitäisi keksiä. Siispä pyysin lounaalta jäänyttä salaattia ison rasian, juoksin tauolla lähikauppaan ja ostin tonnikalaa purkillisen. Matkaa kertyi 7.5 kilsaa ja huomaamattani se meni alle tuntiin. Aikaa taisi mennä noin 53 minuuttia. Hyvä minä! :)

Kyllähän mun syömisestä ja syömättä jättämisistä heräsi monenlaista keskustelua, mutta eipä se oikeastaan haitannut. Kun siihen on jo tottunut. Oikeastaan mitään suurempaa ongelmaa ei kukaan tästä tehnyt, joten hyvä niin. Tämä luo uskoa siihen, että seuraavallakin kerralla onnistun. 

Tosin ei kaikki ihan putkeen mennyt, kun leirin loputtua asiakkaan luona oli pakko syödä jotain hiilarimössöä. Onneksi pitäydyin kohtuudessa ja kompensoin syömääni illan muissa aterioissa. 

Kaiken kaikkiaan hyvällä fiiliksellä olen uuteen viikkoon mennyt. Ja uusi ruokavalio <3. Minä ja banaani kohtaamme jälleen. Hekumoin kyllä niin ajatuksesta. Myös uusi tuttavuus, minihiilariruisleipä on tullut tutuksi. Ja se on kyllä ihan ok leipää. Vaikka aika arvokasta, mutta eipä se paljon ole, kun ruokavalioon kuuluu 40g leipää. Vararikkoon ei tuollaisista summista kyllä mene. 

Vapaapäivän ratoksi olen viettänyt aikaani ruokaa tehtaillein. 

 Tässä on tehty 14 päivän päivälliset pakkaseen. Rasioissa on siis naudan jauhelihaa, pakastevihanneksia, tomaattikastiketta ja täysjyväpastaa. Nämä on niin käteviä ottaa vain töihin ja nauttia oikeaan aikaan. Mä kun käyn salilla yleensä aamulla, niin tämä päivällinen tulee noin 1, 5 tuntia salitreenin jälkeen. En usko, että tästä ruokavaliosta mitään tulisi, jos ei ennakoisi tarpeeksi ja ota huomioon kaikkea sitä kiirettä, jota työpäivinä on. Ei vain ehdi miettimään niin monia ruokia ja välipaloja. Parasta vaan kaivaa pakkasesta valmiit hutut <3.

Onneksi on tullut aiemmassa elämässä syötyä jäätelöä ja floraa tarpeeksi, että purkit riittävät. Kaikki pitää saada samaan rasiaan, sillä muuten jotain unohtuu. Joku ehkä miettii sitä, enkä kyllästy samaan ruokaa, mutta en. Mä olen niin lovena jauhelihaan. Tokihan mä syön muitakin päivällisiä, esim. juhlissa ollessani ja välillä tehdään perheen kanssa ruokaa, jota mäkin saan syödä. Niin kuin tänään oli sangen maukasta kalkkunan fileetä. Se oli herkkua. Eli vaihtelua on. 

Lounas on myös vaihtelua, silloin yleensä syön salaatin, jossa on esim. kanaa tai kananmunaa tai raejuustoa tai vaikka kalkkunan/kanan jauhelihaa. Kuitenkin niin, etten syö päivässä kahta samanlaista ateriaa. 

Kun sain tehtyä ruoat, niin sitten olikin se kamalampi osuus edessä, nimittäin siivoaminen. Eikä edes koko asunnon siivoaminen, vaan keittiön siivoaminen. 

 

Roskia joka paikassa ja tiskiä ja ties mitä. Sitä kun on viikonlopun pois kotoa, niin luvassa on pyykin pesua, tiskikoneen täyttöä ja tavaroiden/ lelujen keräämistä. Miehet eivät kyllä ole mitään kodin hengettäriä. Tai ainakaan minun kotonani asuvat miehet.

Kohta on taas se aika kuusta, että pitäisi ottaa kehityskuvia. Ekaa kertaa mulla on sellainen olo, ettei kehitystä ole tapahtunut. Vaikka olen hinkuttanut salilla ja tehnyt aerobisia, noudattanut ruokavaliota tarkasti, niin paino ei vain tipu. Sitten, kun peilistä katsoo se sama fläsän peittämä akka, ei usko omiin mahdollisuuksiin juurikaan nouse. Vähän kurjaa, mutta elämä on. En kyllä sano, etteikö motivaatio olisi silti korkealla. Uusi ruokavalio alkoi tänään ja huomenna aamulla klo 7 spinniin ja sitten tekemään selkä- ja olkapäätreenin. Hullu mä olen, kun vapaapäivänä herään klo 5.50. 

Ihanaa on kuitenkin se, että aamuspinni ja -sali on mahdollinen. Ensi viikolla olen sitten menossa siihen kehonkoostumusmittaukseen, niin katsotaan mihin suuntaan tämä kroppa kehittyy. Mua jännittää kyllä kovasti. Niin ja voitteko kuvitella, myös herkkupäivää pukkaa lauantaina! Ihanaa, niin paljon asioita, joita odottaa!

Mutta nyt tiskiä ja täyttöä ja laittoa ja näin.

Pitäkää huoli!

<3

-Kaza