Hyvin valittu viikonloppu on onnistumista.

Olin viikonlopun leirillä. Älkää kysykö miksi, tai älkää kysykö muutakaan. Työn takia kuitenkin vietin viikonlopun poissa kotoa, valmiissa pöydässä, kaikenlaisten herkkujen äärellä. No kaikki meni loistavasti. Mä olin valmistanut itselleni munakkaita mukaan (käytössäni oli jääkaappi) aamiaisiksi, ja seisovasta pöydästä otin vain kahvia ja salaattia lisukkeilla. Etukäteen tehty utelutyö kannatti, sillä nyt sain syötyä lähes ruokavalion mukaan jokainen päivä. Välipalana oli raejuustoa ja mehukeittoa ja iltapalaksi rahkaa.

Kyllähän se kanssaolijoissa herätti kummastusta, kun mulla oli purkit ja purnukat mukana, mutta eipä se mua haitannut. En nyt mitenkään haluaisi pilata hyvää draivia. (Tosin sunnuntaina kävin lasten kanssa siskon luona syömässä, ja siellä oli ruokana terveellistä kalkkunapiirakkaa, eli vehnäjauhoja ja juustoa ja vaikka mitä. Mutta ajattelen, että tässä kohtaa meidän Valkun Markun 90%/10% ohje on paikallaan. Kun ruokavaliossa on 90% kunnossa, ei 10 % lipeämisellä ole vaikutusta kokonaisuuteen.) 

Olen tottunut jo olemaan puheenaihe. Hauskaa muuten, että olen puheenaihe myös salillani. Jostain on vuotanut julkisuuteen mun haaveeni fitness-kisoista ja siitä saan olla melkein joka salikerta juttelemassa. Tänää salilla oli sellainen 70-vuotias (!!!!) mies, joka joskus aiemmin (vuonna 78) oli nostanut painoa kisoissa. Hän katsoi asiakseen keskustella kanssani ja kertoa, kuinka treenatulta ja hyvältä näytän. Ja kuinka hän voi avoimesti kuolta perääni, koska on niin vanha. Täytyy kyllä sanoa, että kun katsoi sen miehen treenejä, niin omat painot kyllä kalpeni hänen rinnallaan. 

Johtuen varmaan näistä pienistä hiilareista, olen huomannut, ettei vatsani enää olekaan kovin paha. Tai siis hoikentumista on vähän havaittavissa, kun olen uskaltanut käyttää eräitä toppeja salilla, joita en aiemmin voinut edes kuvitellakaan. 

Vähän kyllä kieltämättä ihrat vielä tursottaa, mutta voisiko sanoa, että hieman kehitystä on tapahtunut. Melkein palat näkyy jo vatsassa, tietyissä kohdissa :). Kyllä mä laitan joskus ne 4 kuukauden kehityskuvatkin, kunhan eestyn otattamaan ne aamutuimaan. Ehkä viikonlopun jälkeen. Mutta uudet kengät ovat kyllä ihanat käytössä. Piristää mieltä kummasti :).

Vähän vaatii aikaa, että jalka tottuu niihin, noiden vanhojen kenkien jälkeen, mutta hyvältä tuntuu. 

Josta tulikin mieleen, että sain viimein vastauksen mua askarruttaviin kysymyksiin siltä PT:ltä. Siis josta aiemmassa postauksessa puhuin. Ja kyllä, hänkin pohti sitä, että alanko tulla ylikuntoon. Tosin hän suositteli myös, että vaihtaisin juoksun kävelyksi, enkä yrittäisi tehdä salilla T-O-D-E-L-L-A rankkoja treenejä, kun nyt kalorit, jotka ruoasta saan, ovat niin pienet. Ehkä mä uskon. Ainakin tuon treenin suhteen. Juokseminen on vaikea jättää vähemmälle. Tänäkin aamuna kävin huiskasemassa 9,45 kilsan lenkin, eikä se tuntunut oikeasti paljon missään. IHMETTÄ MIUSTA! 

(Varmaan se siskon kalkkunapiirakka vaikutti asiaan jotenkin.)

Ihan kiva lenkki siis. 

Viikonloppuna on vanhemman lapsen synttärit ja sehän on koettelemus mulle. Paistan munkkeja, sinne tulee Angry Birds-kakku, herrasväen pikkuleipiä, kolmioleipiä, kanasalaattia ja hmm... jotain muuta. Herrasväen keksit ja munkit ovat ehkä pahimpia. Entiedämitenpystynkieltäytymään. Herkkupäiviä ei juuri ole varastossa, eikä viitsisi vetää överiksi. Mutta koko päivä tuijotella munkkeja. Ja kyllähän te jo tunnette mut. Olen ihminen, joka ottaa yhden, ja sitten herää seuraavan kerran, kun kymmenen on jo syöty. Tahdonvoimaa siis kysytään, ja katsotaan kuinka ämmän käy.

Toivottavasti hyvin, että runko jatkaisi kehittymistä :D.

Mutta nyt iltapalalle. 

Ja huomenna kello soi 4.44. ja sitten juoksemaan. Lupaan harkita kävelyä sitten, kun saan hankittua itselleni kevätkeliin sopivat kävelykengät. Talvilenkkarit ovat vähän liian hiottavat pitkille lenkeille. 

Voikaa hyvin

<3

-Kaza