Mä olen ihan rakastunut noihin papuihin. Musta se on hyvä tapa "jatkaa" jauhelihaa tai kanaa. Lisäksi ne tuo mukavaa makua muutenkin jo kuivaan kanaan (mä en jaksa marinoida, enkä osaa jättää sopivaksi kanaa. Paistan sen aina "läpi paan".). Kokeilin maanantaina tosiaan tuota kanaa ja kidneypapuja. Ennen olen tehnyt sen virheen, etten ole huuhdellut papuja. Silloin ne ovat ihan kamalia. Mutta nyt tajusin huuhdella ja papujen maku parani tuhat kertaa. Vaikka pavut sinänsä eivät olleet tämän kummallisempia:
Nyt meidän perheeseen on tullut myös uusi kunkku, nimittäin soijarouhe.
Vaikka kaloreita onkin aika paljon 100 grammassa (363 kcal), niin siinä on kuitenkin rutkasti hyviä puolia.
Tässä tämä sisältö
Tuo mikä on parasta, niin proteiinia 100 grammassa 48,6! Missäs muussa on noin hyvä proteiinipitoisuus? Mä en voi vielä kertoa, miltä soijarouhe maistuu, sillä paistoin vain jauhelihaa ja lisäsin sen sekaan 5 minuuttia keitetyt soijarouheet ja pakastin.
Nykyisin, kun mun mihinkään ateriaan ei kuulu pastaa tai kastiketta, voin huoletta pakastaa suoraan lihat vain annospusseihin ja rasioihin. Otan sitten salaatin mukaan ja sinne vihannekset. Helpottaa munkin hommaa. 400 gramman jauhelihasta ja 2 desistä "raakaa" soijarouhetta tuli neljä ja puoli ateriaa. Lupaan, että kun otan ekan jauheliha-soijamössön ruoaksi, niin raportoin tilanteesta kyllä välittömästi :D.
Ja jos teille tulee mieleen jotain, mitä voisi käyttää papujen ja soijarouheen ohella, niin kertokaa. Haluan kokeilla uusia juttuja, nyt kun ruoka varsinaisesti on vain salaattia ja lihaa.
Kotikeittiö siis kokeilee vaikka mitä :D.
Yksi mitä kotikeittiö kokeilee, on äärirajoja. Ei kai se haittaa, vaikka varpaaseen koskee älyttömästi juoksulenkillä. Periksi ei anneta, vaan loppuun asti mennään, vaikka vähän kivistääkin. Mä en tiedä, mitä tapahtui, mutta kerran, yhdellä juoksulenkillä varvas tuntui jotenkin oudolta. Seuraavana aamuna se oli jo ihan sairaan kipeä ja juoksu oli aikamoista sellaisen varpaan kanssa. No, kun mä olen lähtenyt juoksulenkille, ei pienet varvaskivut mua pysäytä, vaan juoksen uskollisesti loppuun asti. En tiedä kannattiko...
Nyt on sitten varvasvärit ihan omasta takaa. Enkä käsitä vieläkään, mitä on tapahtunut. Varvas ei enää ole kpeä, eikä juoksemisen kanssa ole mitään vaikeutta, mutta kynsi on vain musta.
Tuntuu, että viime päivinä olen ollut hieman altis onnettomuuksille, sillä kaaduin rapuissa. Mä en ole koskaan kaatunut rappusissa, ja nyt ihan vain hakiessani pikku Kamua ulkoa, jotenkin jalka lipesi ja *pompompom* mä laskin perälläni portaat alas. Piti pysähtyä portaalle ihan itkemään, niin kovasti koski. Siitä on todisteena toisessa pakarassa aikamoisen kipeä ja ihan hervoton mustelma. Jos se ei olisi peräpeilissäni, jakaisin mielelläni kuvan teidän kanssa. Vissiin 25 senttiä pitkä ja 10 senttiä leveä mustelma piristää kummasti omaa kehokuvaa :D.
Isompi Kamu tuumasi: "Se sinun onnettomuutesi oli kamala asia."
Mutta onneksi ei sen pahemmin sattunut. Mikään paikka ei hajonnut, eikä mikään estä mua menemästä huomenna aamulla juoksemaan, salille ja spinningiin. Uuden ohjelman ensimmäinen salitreeni, olen innoissani. Rapsaa luvassa loppuviikosta :D.
<3
-Kaza
Korvaatko siis osan lihasta pavuilla/soijalla vai miten ne mahtuu ohjelmaasi?
VastaaPoistaHyvältä kuulostaa tämä sinun "uusi" motivaatiosi, vaikka edelleen kauhistelen kalorimäärää verrattuna kulutukseen. Tsemppiä vaan loppurutistukseen (tämän ohjelman osalta, työ varmasti jatkuu senkin jälkeen, mikäli sinua tunnen)
Ja tuonne edelliseen postaukseen: jos yhtään lohduttaa, miulle tulee edelleen järkky pullataikinavatsa pyöräillessä maantiepyörällä, kun asento on sopivan kumara, vaikka löysää ei sinänsä juurikaan vatsassa ole kun seisoo normaalisti.
Onko siulla tarpeeksi isot juoksukengät? Kun näyttäisi, että tuon varpaan päälläkin on hiertymä? Usein kynsi juoksijoilla mustuu, kun varvas hakkaa lenkkarin kärkeen. Miulla on muuten ihan sama varpaan kynsi mustana, ollut jo useamman kuukauden. Sekin oli marras-joulukuussa ensimmäisen pakkaspäivänä juostun lenkin jälkeen ihan kipeä, sitten vain muuttui mustaksi, olen odottanut, että milloin se putoaa, mutta vielä on kiinni. Tuo on käsittääkseni ihan yleinen juoksijoiden vaiva. Mutta muuten en kyllä kivun kanssa leikkimistä kannata. Nim. Jo kohta kolme kuukautta juoksukiellossa
Hei Sanna!
PoistaKiitos kommentistasi!
Mä sotken noita papuja ja soijaa lihan sekaan ja punnitsen sitä sörsseliä oman ruokavalion mukaisen määrän. Eli korvaan osan lihasta. Soijan tapauksessa ei varmaan ole pahasta :D.
Pullataikina vatsa on just niin ärsyttävä. Vaikka totuuden nimissä on sanottava, että mulla kyllä on sellaista löysää. Joutaisi pois kaikki. Mutta eikö se häviäkin joskus?? Voisko hävitä?
Mä ihmettelin, sillä olen juossut noilla kengillä jo ainakin 100 kilsaa. Ja nyt vasta tuli tuo varvasjuttu. Ehkä mulla oli sitten sukka huonosti tai vastaavaa, mutta ei ne kyllä (toivottavasti ainakaan) ole liian pienet kengät.
Ehkä se löysä johonkin rajaan asti lähteekin, mutta sopivassa asennossa se putkahtaa esiin vaikka olisi sutjakkakin ;-)
PoistaMinulla oli myös useamman satasen juostut kengät alla, mutta silti sain varpaan kynnen mustaksi, niin vain käy joskus.
Niin, mä olen menettänyt toivoni, että saisin tätä nahkaa kokonaan pois.
PoistaSen siitä saa kun lihoo ja laihtuu ja on raskaana ja näin.
Ehkä sen kanssa selviää... vaikka mieluummin kyllä ottaisin sellaisen roikkumattoman masun :D.
Auts, onneksi ei sentään pahemmin sattunut portaissa!
VastaaPoistaKatjushka,
PoistaSanopa. Vaikka mihin oli mahdollisuudet. Kyllä tämän kankun kanssa eläminen riittää.
Tänään aamuspinningissä oli aikas kivaa, kun kokoajan kivisti...
Nooh, kipu kertoo elämästä :D
Niin ja muuten onnettomuusalttius miulla ainakin yhdessä vaiheessa liittyi muuttuneeseen kehon kuvaan, kun ei tajuakaan,että ulottuvuudet ei ole samat kuin aiemmin isompana.
VastaaPoistaTäytyykin alkaa tarkkailemaan tätä kehoa. Tai siis sen toimintaa ja ulottuvuuksia, jos nämä liittyvät yhteen.
PoistaEilen vielä illan päätteeksi leikkasin terävällä veitsellä sormeen, että tänäänkin veri vielä roiskui. Ei kiva, mutta selviän :D.
Joo, en tiedä onko muilla samanlaista, mutta minä huomasin kyllä tuon laihtuessa. Kävelin jatkuvasti seiniä ja pöytiä päin ja teloin itseäni. Tosin teen sitä kyllä jossain määrin edelleen...
PoistaEhkä se asioita päin kävely onkin joku ominaispiirre :D.
PoistaNo ei vais. Kyllä tuossa saattaa olla vinha perä. Alan kyllä kiinnittämään huomiota tähän.