Kehityskuvat

torstai 27. maaliskuuta 2014

Minä, joka en koskaan voita.

Uskomatonta!
Tänään, kun olin kammennut itseni aamulenkille klo 4.44. Ja kävellyt sen tunnin, tulin kotiin ja avasin facebookin, vastassa oli YLLÄTYS. 3 kuukauden kehityskuvien kesken jaettiin palkinnoksi toinen osta tätä bikini fitnestä. (käykääs kattomassa, mitä kaikkea siihen kuuluu) Ja MINÄ VOITIN! Siis uskomatonta. Voitin itselleni siis lahjakortin siihen kakkososaan. Ja juuri aamulenkillä olin miettinyt sitä, kuinka saisin osallistuttua siihen, kun sekin maksaa rahaa. No sitä ei tarvitse enää miettiä. Tämä jotenkin valoi minuun uskoa. Joku uskoo minuun niin paljon, että antaa noin hienon palkinnon, joten miksi en tekisi tätä?

Olen liekeissä!! Siis minä, joka en koskaan voita mitään! Mahtavaa! 

Olen liekeissä myös sen takia, että minulla on ihana ystävä, joka liputtaa mun puolesta. Hänellä on projekti kehittää mulle joku ihana vähäkalorinen herkku, jolla saisin ajoittain herkutella. Mua ihan liikuttaa se, kuinka joku näkee vaivaa minun takiani. Me tänään lounastettiin yhdessä kaalisalaatin merkeissä ja keskusteltiin vatsamakkaroista ja tisseistä, mutta myös siitä, kuinka näemme itsemme. Tai siis, kuinka minä näen itseni. Tämä ystäväni on lähes projektin alusta asti ollut kehumassa ja kannustamassa mua eteenpäin, ja tänään sanoi, kuinka paljon olen kehittynyt siitä, mitä silloin olin. Kyllähän mäkin näen kehityksen, mutta silti peilistä katsoo se sama ylipainoinen tyyppi, joka on katsonut siitä viimeiset 12 vuotta. Mä en muista aikaa, että olisin nähnyt itseni "normaalina", vaan aina on mulla ollut joku laihdutusprojekti meneillään. Aika surullista, mutta niin totta. Tämän takia on varmasti nyt vaikea käsittää sitä, että on suht.koht. normaali. Ja ystäväni sanoin "normaalia paremman näköinen". Mutta ei mene perille asti. Ehkä sitten, kun vielä toinen puoli vuotta on mennyt, ja painoa on hukattu matkan varrella. Jos vielä saisin itsekontrollin pelaamaan, niin ettei se pettäisi vaikeimmissakaan tilanteissa. Tai sitten, kun mä olen kisalavalla kaikkien tuhansien silmäparien tuijoteltavana, ja mun kroppa on niin tikissä, ettei enempää voisi antaa tai vaatia...

Tunnistaisitteko samaksi ihmiseksi tai kropaksi?

Ehkä mäkin tarvitsen mentaalivalmennusta siinä suhteessa, että suhteeni ruokaan ja herkkuihin normalisoituisi ja käsittäisin sen, ettei ruoka ole sama kuin elämä. Tai etten mä ole vähemmän onnellinen, vaikken saisikaan syödä munkkeja tai kakkua. Ruoka ei tee ihmistä onnelliseksi, ja vaikka se on yksi keino saada nautintoa, niin onnellisempi mä olen nyt, kun maha ei ole kokoajan kipeä, kun vatsa ei ole täynnä ilmaa ja kun en ole missään hiilarihumalassa. (Ja silti munkit kummittelevat mielessä.... olen ehkä jäänyt niin koukkuun tuohon ajatukseen munkeista, vaikkei ne kaikista ole edes hyviä.) Tämä samainen ystäväni totesi ystävyytemme alkuaikoina yksissä illan istujaisissa, että mulla taitaa olla syömisongelma, kun napsin kokoajan pöydästä jotain. Ja ihan oikeassahan hän oli. Mä tunnustan sen, että kun saan syödä, syön kolmen edestä. Siksi tällainen tiukka raja on mulle hyvä. Pysyn kurissa ja Herran nuhteessa :D.

Mutta tällaista tänään. Kannatti siis herätä, vaikka nyt väsyttää ihan kamalasti. Onneksi elämä yllättää joskus iloisestikin!

Rakastakaa!
<3
-Kaza



6 kommenttia:

  1. Tosi iso muutos on kyllä tapahtunut, ja aattele mihin sä vielä pääset ennen kuin tämä vuosi on lopussa :) Onnittelut voitosta, mä oon niin kade sillä en todellakaan ala maksamaan tuosta jatko-osasta (sanoo hän nyt...) ja jos arpaonni ei suosi niin jää osallistumatta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katjushka!
      Mä en osannut ajatellakaan, että mitään voitan, vaikka muuta sanoisin :D.
      Olisin mä varmasti ostanut sen kakkosen, jos en olisi voittanut, mutta parempi näin. Ei tarvitse miettiä, miten rahat kerääpi.
      Mutta toivottavasti arpaonni suosii sua tulevissa kisoissa, onhan niitä vielä jäljellä :).

      Poista
  2. No nyt mulle on käynyt Katjushkat ja mun kommenttini on näköjään hävinnyt jonnekkin :-/

    Olet siis niin voittaja, aivan mieletön muutos. Ihan alkoi hävettämään omat tekemiset ja saavutukset, en saanut puoliakaan tuosta saavutettua puolessa vuodessa. Mutta kunhan saan vatsani kuntoon ja jotain sinne jopa imeytymään niin katsotaan jos sitten vaikka alkais mullakin tapahtumaan. Sillä treenauksesta se ei ole mullakaan kiinni. :D

    Sä oot ihan voittaja, hienoa saada kanssasi kulkea matkaasi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Aikku, kiitos tosi paljon!
      Ei pidä alkaa vertaamaan itseään (vaikka mäkin kyllä vertaan itseäni vaikka keneen), mä olen sua melkein 20 vuotta nuorempi, joten se varmaan näkyy tässä. Sulla on hieno muutos myös, jokaisella omanlainen.
      Innolla vaan eteenpäin!
      Olen iloinen ja kiitollinen jokaisesta teistä tsemppaajasta ja mukana kulkijasta. Kyllä se merkitsee minulle paljon!

      Poista
  3. Upee muutos ja onnea voitosta! Tsemmppi treeneihin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju S!
      Voitto kyllä lämmitti mieltä, ja antoi aikaa jatkaa tätä projektia :D.

      Poista