Kehityskuvat

torstai 24. huhtikuuta 2014

Kuntosalilla...

Mä olen miettinyt paljon sitä, mitä muut aattelee.
Varsinkin alkuaikoina, kun tällainen ylipainoinen ihminen ähräytyy salille tekemään "muka jotain", ei voi olla niin varma siitä, että se on vain hyvä juttu. Aluksi, siis kun kuntosalihommat aloitin 2010, ei salilla juuri käynyt mun kanssa ketään, mutta sitten kun toisen raskauden jälkeen palasin takaisin kuntoilun pariin aloitin salilla, jossa ei totisesti käynyt ketään. Sain olla yksin monet, monet aamut. Sittenkin salilla kävi vain naisia, joilla kaikilla oli minun kanssani sama ongelma. 

Nyt olen kuitenkin ihan oikealla salilla, jossa käy myös miehet ja ties ketkä. Olen pohtinut sitä, missä määrin pitää olla kohtelias toisia kohtaan, missä määrin tervehtiä ja jutella toisten kuntosalikäyttäjien kanssa. Mulla on paha tapa (tai hyvä), että pyrin tervehtimään kaikkia, ellen just ole otsasuonipullollaan vetämässä sarjaa. Mutta sitten ne, jotka innostuvat tästä. Meidän salilla käy ihan oikeasti muutama sellainen ihminen, joka suorastaan takertuu ja kertoo hyvinkin intiimejä asioita itsestään, vaikka me ei edes tunneta. 

On totta, että kun käy salilla tiettyyn aikaan, ja oppii tuntemaan ne kävijät, syntyy sellainen tietynlainen suhde. Mutta ei se kyllä tarkoita sitä, että ihan kaikki sairauteni ja syöpäni jakaisin näiden tuttujen kanssa. Me saatetaan puhua treenistä tai tavoitteista, saatetaan päivitellä sitä, kuinka järjen köyhyyttä on raahautua salille ennen kukonlaulua. Voidaan me ehkä vaihtaa muutama sana ammateista tai jotain säästä, mutta ei sen intiimimmästä. Se on musta ihan ok, ja sen pitäisi mennä juuri sen treenin sykkeessä. Mä en halua seisoa tuntikausia laitteitten välissä juttelemassa, olen tullut treenaamaan. MUTTA mitä tehdä, kun paikalle tulee ne yksinäiset, jotka haluavat avautua? Ja kun se avautuminen on todellakin intiimiä ja sellaista, ettei sen kesken voi lähteä pois.

Sain töissä ohjeeksi, ettei pidä enää tervehtiä ketään hymyillen. Tiukka nyökkäys ja viileä "terve" riittää. Mutta haluanko mä kuitenkaan pitää kaikkea niin asiallisena. Kiva on välillä nauraa ja vitsailla, eikä tuo viileä "terve" kamalasti innosta siihen. 

Toinen juttu on se, että miten paljon voi mennä "neuvomaan" toisten treeniin. Siis, jos näkee, että jollakin on ongelmia laitteen kanssa, niin voiko mennä neuvomaan, tai jos näkee, että joku tekee liikkeen miten sattuu. Voiko mennä neuvomaan? Mitenhän mä itse suhtautuisin siihen, jos joku tulisi kertomaan, kuinka maastavetoa tehdään? Riippuu vissiin tyylistä. En väitä, että osaisin mitään erityisen hyvin, tai olisin mikään asiantuntija, mutta kyllä se ärsyttäisi, jos joku tulisi pätemään rannenauhojensa kanssa. Toisaalta taas jos joku kiva tyyppi ihan asiallisesti mainitsisi, että kannattaa vähän tehdä näin, varmaan ottaisin sen onkeeni. Eihän itse voi nähdä kaikkea ja kiinnittää kaikeen huomiota. 

Ärsyttävintä ikinä on ne tyypit, jotka tulevat istumaan laitteisiin. Ja valitettavasti meidänkin salilla on alkanut käydä sellaisia aamuisin. He siis tekevät sarjaa ehkä vuorotellen ja sitten istuvat siinä välissä muutamat minuutit niissä. Tai sitten varaavat just ne tietyt käsipainot moneksi tunniksi, ja parhaassa tapauksessa kuljettelevat ne jonnekin, eivätkä palauta. Olen kaiholla ajatellut sitä toista 8 kilon käsipainoa, jota ei vaan löydy. Snif. 

Mutta toisaalta en anna ihmisten paljon ärsyttää. Jokaisella on oma tapansa, eikä kenenkään tapa ole minulta pois. Saatan huvittua, jos tyyppi tulee puolialastomana tai läpinäkyvissä treenitrikoissa tekemään vuorikiipeilijää, mutta jokainen esitelköön pakaroitaan siellä, missä hyvältä tuntuu. Itsellänikin siitä on kokemusta (ei tosin saliympäristössä). 

Salille kyllä mahtuu. Mutta mikä teitä harmittaa eniten? Mitä te tekisitte tuossa neuvonta-asiassa?

Tänään salilla sai etureidet ja vatsat kyytiä. Huh. Tässä vaiheessa, kun pukkarissa juo palautusjuomaa, tuntuu, että jalat eivät enää kanna. On ihan kaikkensa antanut olo.
Kolmas asia, mikä mietityttää, niin mitä ajattelette salilla kuvaamisesta? Siis pyydättekö te jotakin kuvaamaan teidän treeniä tai otatteko itselaukaisimella kuvia liikkeistä? Mä olen lukenut muutamia blogeja, joissa on ihania treenikuvia, mutta kuka ne käytännössä ottaa? Pitäisikö munkin blogissa olla enemmän sellaisia kuvia?

2 kommenttia:

  1. Meidän salilla melkein jokainen tervehtii toisiaan, sekä tullessa että lähtiessä hudetaan heipat. Mutta siihen se jää ja saa jäädäkkin. Tosin ei meidän körmyillä taida paljon asiaa ola meikäläiselle. :D Nuoremmat kundit joita alkanut näkymään ei meinaa saada sitä tervehdystäkään suustaan. Mutta jokainen tyylillään, kaikki käy kunhan ei häiritse mun tekemistä. :-)

    Kuvia en ota itsestäni ellen ole yksin, jos olisi kaveri ja olisimme kahdestaan niin voisin pyytää häntä kuvaamaan. Mutta harvemmin näin käy, toisten aikana en kanna puhelinta kuvausvalmiina :D

    Ja en ehkä avautuis toisille ihan kaikesta, tosin yleensä puhun jotain jos joku on vieressä. Tosin se tapahtuu kans pukuhuoneessa, ei kesken treenin, :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos Aikku kommentistasi :D.
    Kiva, kun joku joskus lukee ja vastaa johonkin kysymyksiin. Eikä ihan kuka vaan, kun kiva, että sie just luet :).
    Mä luin sun blogista, että teillä ainakin autetaan toista ja hyvällä tavalla kommentoidaan treeniä. Sehän se on parasta, kuulua joukkoon ja saada tukea, vaikkakin randomeilta tyypeiltä välillä.

    Tervehtiminen on just niin vaikeaa, kuin kuvailit. Mutta kun reippaasti hakee kontaktin, niin harva kehtaa olla vastaamatta :D.

    VastaaPoista