Kehityskuvat

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Munat ja pannut esille.

Pääsiäinen <3.
Vieraat <3.
Leipominen <3.
Sali <3.

Siinä varmasti tärkeimmät kuulumiset. 
Meillä on koko pääsiäisen majatalo auki ja pitäähän sitä vähän extraherkkua olla. Leivoin eilen lime-valkosuklaajuustokakun rahkasta.  

Tuoksui aivan ihanalta, mutta mausta en mene vannomaan, sillä EN MAISTANUT sitä lainkaan. Olen ihan että what?!?

Jotenkin sen huomaaminen, että mä pystyn siihen monien huonompien aikojen jälkeen jaksaa ihmetyttää. Tulee sellainen ihana olo, etten mä olekaan selkärangaton, vaan ihan oikeasti mulla on tahto ja teen myös niin. Tämän oivaltaminen uudelleen ja uudelleen on ihan ihmeellinen juttu. Ehkä mä olen tottunut siihen elämäni aikana, että itsensä huijaaminen on ihan ok. Kuinka moni ihminen oikeasti sitä tekeekään. Ajattelee, ettei nyt yksi pieni siivu kakkua haittaa. Ja sitten on ihan "pakko" ottaa vähän lisää, vaikken nyt oikeasti haluaisikaan. Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi me (minä mukaan lukien) menen halpaan niin helposti. Eihän tietenkään elämä siihen kaadu, jos yhden palan kakkua joskus ottaa, mutta jos sitä tapahtuu about joka viikko. Aina on jotain, minkä maistamiseen ei elämä kaadu ja sitten on "pakko" maistella vähän lisää. 

Ehkä tässä ylipainoisena ihmisenä on oppinut huijaamaan itseään erityisen hyvin. Sitten tunnen suurta kateutta niitä kohtaan, joilla ei ole tätä "pakkoa", vaan suuri itsekontrolli. Toisaalta näistä onnistumisen hetkistä tulee niin loistava fiilis, että ehkä itsekuri ei olekaan niin paha juttu. Tämän asian kanssa saan varmasti painiskella vielä tuhansia kertoja, ennen kuin se sisäistyy päähäni. Liian paljon vanhan elämän painolastia ja suussa maistuvia makuja. Onneksi luvassa ei ole paljon sellaisia tilaisuuksia, joissa itsekuri joutuu vielä (ennen sokerivieroitusta) koetukselle. Tai oikeastaan alan olla jo vieroittunut, mutta ehkä ajatuksen tasolla pitää tottua taas tähän ajatukseen, minä pystyn. 

Kerroin viime postauksessa siitä leivästä, jota kokeilin. Ja täytyy sanoa, että vitsi se on hyvää. Mä en maistanut kuin puolet kantapalasta, mutta tiedän, että se on huippua. Lapsetkin syövät sitä innoissaan ja se on ihan hurjan helppo tehdä. Kannattaa kaikkien kokeilla. 
Miten kaunis tuo leipä onkaan? 
Mä laitoin just vähän aikaa sitten uuden satsin tulemaan ja sekoitin siihen isot kasat valkosipulia. Ehkä vähän kuituköyhää vehnäleipää, mutta koska meillä on vieraita, ei lapset joudu tuota kokonaan syömään. Sitten seuraavaan taas kuidukasta tuomaan kuituja ja terveellisyyttä :D.

On ollut kyllä pitäminen, etten ole tätäkin herkkua syönyt enempää. Ennen leipä on ollut mun suurimpia kompastuskiviä. Voisin elää pelkällä leivällä, makkaralla ja juustolla. Täytyy kyllä tunnustaa, etten mä oikeastaan kaipaa sitäkään. Kun on tietyn aikaa syönyt tiukalla ruokavaliolla, niin jotenkin ei osaa edes ajatella sitä, että SAA syödä kaikkea. Älkää ymmärtäkö väärin, ei mulla ole mikään kieltäytymisdieetti, mutta tällä viikolla hiilarit on karsittu minimiin. Ei siis leipää, ei hedelmiä, ei marjoja, ei mitään muuta kuin munakasta, lihaa ja rahkaa. Enää 2 päivää aamupuuroon <3. Haluan nähdä, miten olotila muuttuu, kun luvassa on hiilareita. Kuoriutuukohan mun lihakset esiin tämän fläsän alta?

Sillä vartsua tässä varressa TODELLAKIN olisi!
 
Mä en ole oikein onnistunut ottamaan kunnon kuvia itsestäni. Salilla on ollut liikaa porukkaa, mutta toivottavasti ensi viikolla olisi aikaa sellaiseen. Huomenna olen menossa tekemään vikaa treeniä tällä viikolla, jotenkin hassua, että näin "myöhäiseksi" jäi viikon vika treeni. Nimittäin vapaapäivää vietän. Ei kuitenkaan ole varaa jättää tekemättä ja menemättä. 

Käsittämätöntä, että tätä valmennusta on jäljellä enää vajaa kuukausi. 10.5. on viimeinen yhteistapaaminen Tampereella ja mä olen menossa sinne tällä kertaa. H-U-I-P-P-U-A! 
Vähän jännittää jo nyt, että miten se kesä sitten menee, kun kakkososa alkaa vasta heinäkuun lopulla. Olen miettinyt, että millä ruokavaliolla menisin, että saisin ihan ok:sti syödä, mutten lihois ja pilais kaikkea. Kaikkea mä jo murehdin etukäteen :).

No mutta huomenna on luvassa kuvakoostetta viikon ruuista. 
Nyt kuitenkin pitkän perjantain suruihin.

<3
-Kaza

6 kommenttia:

  1. Mä niin tunnen nuo samat ajatukset. Viime aikoina oon blogissa kirjoitellu samanlaisista jutuista. Mutta se on hyvä että itsekuria voi kehittää/oppia ettei annakkaan kaikille kiusauksille periksi:-)

    http://projektiuusimina.blogspot.fi/?m=0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mä olen kyllä kokenut, että opetteluun vie ehkä ihmisen elämä. Jos se onnistuu sittenkään.
      Toisten liha on vain heikompaa kuin toisten.
      Mutta aina tulee uusi päivä, se ehkä lohduttaa :D.

      Tsemppiä siule treeniin!

      Poista
  2. Kiva kuulla siusta taas.

    Yhden kommentin jo kirjoitin, mutta se hävisi bittiavaruuteen.

    Onnittelut itsekurin hetkistä! Minä olen vetänyt mämmiä ja vatsa olikin sitten heti sitä mieltä, että se ei todellakaan ollut hyvä idea. Nyt edessä on sentään ohjelman sallimaa hedelmäsalaattia iltapalaksi. Tällä viikolla loman jälkeen ruotuun palaaminen sekä ruuan että treenin suhteen on ollutkin tosi vaikeaa. Vatsa oikkuilee tavallisestakin ruuasta ja ohi ohjelmankin on tullut syötyä. Lomalla oli omaan tasoon nähden kova treenileiri, minkä takia tämä viikko on ollut lepoa ja kevyttä (eipä jalat olisi paljon muuhun pystyneetkään) ja tuntuu niin laiskanpulskealle olo! Kunhan pääsiäinen on ohi ja lepoviikko lusittu, niin täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja löytää taas ne vähäisetkin itsekurin rippeet, että saa itsensä raahattua treenaamaan ja että syöminen alkaa kulkemaan. Saattaa tässä jotain "kisa"väsymystäkin olla jo ilmassa, minulla ohjelmaa on jäljellä enää ensi viikko.

    Mikäli minä olisin sinä, niin varmaan siirtyisin kesäksi jollekin niistä teidän alkupään ohjelmista, missä kalorit jäisivät muutaman sata kaloria alle kulutuksen (kun liikunta lasketaan mukaan), silloin on hyvin energiaa treenata ja sillä elää pidemmänkin päälle, mutta lihomaan ei pitäisi päästä, kun miinuksella ollaan hiukan jatkuvasti.

    Niin ja piti sanomani, että huikealle näyttää nuo siun käsivarret! Rauhallisia pääsiäispyhiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mämmi <3
      (mun on tunnustettava, että mämmiä tuli täälläkin syötyä, ja vatsa ei TODELLAKAAN tykkää) Onneksi huomenna alkaa taas arki ja vieraat viety asemalle.
      ARKI <3!

      Sulla on kyllä pitkä putki takana, siis treeniä! Ja ihmettelisin, jos se ei missään näkyisi. Onhan ylipäätään treenaaminen ja ainaisella "dieetillä" oleminen pitemmän päälle rankkaa. Onneksi se loppuu kohta :). Tsempit sulle loppurutistukseen ja mä ainakin vakaasti luotan sun itsekurin rippeisiin, olet sä kuitenkin sen verran rautainen pakkaus!

      Poista
  3. Onhan treeniä takana joo, enemmän ja vähemmän, mutta tätäkin elämäntaparemonttia nyt ensimmäisestä ryhtiliikkeestä kohta neljä vuotta ja viimeisimmästäkin (jonka jälkeen onkin treenattu sitten aika tosissaan ja syöty kohtuu tarkasti) kohta puolitoista vuotta. Mutta eipä tämä minun kohdallani mihinkään lopu. Vaikka tämä valmennusjakso onkin kohta ohi, olen yrittämyt tehdä diiliä valmentajani kanssa myös jatkosta, eli eiköhän ensi viikko pyörähdä käyntiin samoilla ruokailuilla ja treeneillä ja kirsikkana kakun päällä taitaisi olla maanantaille vielä cooperikin ;) Tästähän se vasta kisakauteen valmistautuminen alkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä vähän aattelinkin, ettei toki lopu kuin sekunniksi siun ohjelma.
      Musta se onkin hyvä, kun treenaa jotain varten, että on selvä ohjelma ja ihminen, joka tietää tilanteen ja osaa auttaa kohti niitä tavoitteita.
      Kisakausi ja varmasti iskemätön kisakunto tähtäimessä siis :).

      Poista