Kehityskuvat

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Vaikeuksia.

Mä olen tulossa sairaaksi. Ja miten vaikea onkaan a) olla menemättä salille, vaikka niin on suunnitellut b) pysyä ruokavaliossa. Ehkä asiaan vaikuttaa jollain tavalla aamulla juoksu 9,7 kilometrin juoksulenkki (joka ei ainakaan millään tavoin parantanut oloa, päinvastoin), jossa kalorin kulutus näytti mittarin mukaan olleen 700 kcal luokkaa. (Aika hyvin hölkätty ennen aamupalaa)

Mutta nyt olen yrittänyt järkeillä sitä, miksi EN mene salille, vaan olen kotona ja koitan toipua sairaudesta. Tai siis koitan elää niin, ettei sairautta tulisikaan. Olo on kyllä kuin jyrän alle jääneellä. Viikonloppu on vielä töitä ja maanantaina pitäisi lähteä koulutukseen, jolloin ei kyllä parane sairastaa! Minä kun olen ihminen, joka innostuessaan a) puhuu kovalla äänellä ja b) tekee sen, mitä pitää (tai mitä on päättänyt) vaikkei aina huvittaiskaan tai tuntuisi kivalle, en osaa antaa periksi ilman kamalia tunnontuskia. Toverini kommentoi, että se on jo sairasta, mutta mä olen joutunut pakottamaan itseni niin monta kertaa liikkeelle, kun mieluummin jäisin kotiin sohvalle makaamaan. (Tosin enää en jäisi makaamaan, koska olen rakastunut siihen tunteeseen, mikä tulee, kun on antanut kaikkensa.)

Joudun ihan oikeasti vääntämään rautalangasta itselleni sen, miksen VOI mennä salille ja sairastuttaa itseäni pahemmin. Joudun kuuntelemaan itseäni ja analysoimaan oikein kaksin verroin, että MITEN sairaalta musta nyt tuntuu. Ymmärrättekö mistä puhun?

Viimeinen päivitys ms. bikini fitness challengea on menossa maanantaina. Ja juuri sen takia on paineet onnistumisen suhteen. Eikä ihminen voi onnistua, jos se ensimmäisen kolotuksen takia jää kotiin (tai näin ainakin mun tyhmä pääni aattelee). Aikamoinen 4 viikkoa  luvassa. Mulla on joka toinen viikko ruokavalio, jossa syödään puuroa ja marjoja, hedelmiä ja pastaa, mutta joka toinen viikko ruokavalio, johon kuuluu aamupalamunakas ja enemmän proteiineja. Pohdiskelin sitä, että varmasti tämä pitää mielenkiinnon yllä, kun ruokavalio muuttuu joka viikko. Hauskaa seurata, miten se vaikuttaa painoon ja lihaksiin. Kalorit jää ennätysalhaalle, mutta niinhän ne puhuivat tuolla fb-sivulla, että tämä on se "kisadieetti" siihen muuttujat-kisaan. Kaloreita siis 1400 kcal/ päivä. Hiilareita parhaillaan 35-40g. Odotan kyllä aamupuuroa innolla. Vaikken saa syödä banaania puuron ohessa, niin ihanaa saada puuroa, raejuustoa ja mehukeittoa :).

Kuntosaliohjelmaksi vaihtui se kovin pitkä ja kuluttava ohjelma, jossa esim. selkä- ja hauistreeni tehdään samana päivänä, jossa rinta-, olkapää- ja ojentajatreeni on superpitkä ja jossa aerobisia treenejä kuuluu kuvioon 4-6 per vko. Hyvin pysyy siis tyttö vauhdissa, mutta katsotaan, kuinka homma oikeasti toimii. Odotan kyllä innolla. Silloin kun olin sillä 1450 kalorilla, en kärsinyt juuri nälästä ja muutenkin kaikki tuntui helpolta, joten jos saisin sellaisen olon takaisin. Tänään ei mikään ole ollut helppoa ja on tehnyt mieli vaikka mitä. Eilen oli samanlainen päivä, eikä se päättynyt hyvin. Mutta mä opettelen nyt tekemään valintoja, jotka auttavat mua kohti tavoitetta, en niinkään valintoja, jotka antavat mulle ehkä hetkellistä tyydytystä. Hetkellisessä tyydytyksessä onkin se, miksi ihmiset mässäilee. Kuka voi väittää olon olevan hyvä vaikka syötyään sipsipussillisen tai 10 munkkia hetkessä? Mutta silti se tunne on sanoin kuvaamaton, kun ollaan siinä hetkessä, kun aloitetaan syöminen. 

Sain ohjeeksi, että kun juo paljon vettä ja keksii tekemistä, ei siis jää sinne patojen keskelle pyörimään, on helpompi välttää kiusauksia. On helpompi kestää nälkää, jota dieetti aiheuttaa. Sen olen myös testannut, että ottaa muutaman kiteen merisuolaa kielen alle, jos oikein tekee mieli jotain suolasta. Tai sitten purkkaa suu täyteen. Jokainen näistä on testaamisen arvoinen ja näillä ohjeilla yritän nujertaa tämän sairauden tuoman mässäilyhimon. 

Tänään minun valintani siis on syödä hyvin (mutta täysin ruokavalion mukaan) ja toipua sairaudesta ja olla vain kotona salitreenien sijaan. Huomenna valintani on aamulla kävelylenkki, mutta luulen, että se aamunkin treeni pitää perua. Valitsen kuitenkin töissä olla syömättä liikaa, tai kakkua tai herkkuja. Valitsen eväät ja totean ihmettelijöille jotain vatsaongelmista. Ja nämä valinnat pidän mielessä. Ei ole puolta sanaakaan, ettenkö onnistuisi siinä, mutta kirjoitettuna valintani ovat jotenkin selkeämmät ja koska te tiedätte ne, se velvoittaa myös minua :D.

Mutta näiden mietteiden ja valintojen ääreltä. 
<3
-Kaza

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti