Sitähän te olette odottaneen...
mutta täytyy sanoa, että paremminkin olisi voinut olla.
No tässä vaiheessa ei voi enää itkeä.
Vähän erottuu palat tuolta vatsasta, mutta luulenpa, että tiukemmalla ruualla ne erottuisi paljon selvemmin.
Voimatasot tosiaan ovat nouseet hurjasti. Siinä, missä ennen nostin penkistä 22,5kiloa (tanko mukaan laskettuna) nyt nousee 47 kiloa. Lisäksi kyykyssä menee 117kiloa ja prässissä 160 kiloa, kun ennen vastaavat luvut olivat 77 kiloa ja 100 kiloa. Hurjaa, kun sitä alkaa miettimään. Kehitystä tapahtuu siis, vaikkei sitä nyt ulkokuoresta (tällä hetkellä) niin näkyisikään.
Tänään me juhlittiin pienen Kamun synttäreitä ja mä selasin äsken otettuja kuvia. Mulla on tällä hetkellä ihan sellainen "vitsi mikä läski"-fiilis, mutta yllätyin, kun näin tämän:
surkeasta asennosta huolimatta mä en näytä miltään ihrakasalta vaan ihan ok-muijalta. Vaikka tukka onkin miten sattuu ja näin. Mun on vaikea käsittää sitä, miten ihmiset näkevät minut. Ja sen olenko lihava vai hoikka vai millainen. Tätähän on esim. toverini Katjushka omassa blogissaan pohtinut joskus aiemmin. Miten osata katsoa itseään ulkopuolisen silmin?
Sitä niin sokeutuu ja sitten ei enää usko, kun joku kehuu (ihmiset kehuvat vain kehumisen vuoksi, ei siksi, että tarkottaisivat mitään :D)
Hyvät synttärit, tässä teillekin vähän maistiaisia :).
<3
-Kaza
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti