Kun mä olen nyt loman aikana päässyt salille outoihin aikoihin (siis illalla n. klo 17-19 olen ollut salilla). Olen huomannut todella, kuinka siellä eletään ihan omanlaista elämää. Ihmiset muodostavat siellä suhteita kanssatreenaajiin, joihin ei muodostaisi tavallisessa elämässä ollenkaan. Siellä on ihan omanlainen arki, joka pyörii jumppien ja salillakävijöiden tahtiin. Tätä en olekaan ennen huomannut.
Jotenkin pääsin kurkistamaan ihan uuteen maailmaan. Tietyt ihmiset saattavat käydä ainakin yhtä monessa samanlaisessa jumpassa, kuin minä kokeilujaksoni aikana. Se oli hauska huomata, että se on joillekin normaalia elämää. Mä olen niin elänyt aamupainotteista elämää, etten ole lainkaan käsittänyt sitä, mitä iltatreenaaminen voi parhaimmillaan olla. Mutta kyllä mä kaipaan sitä aamun rauhaa. Kun sitä illalla tunkee niiden salskeiden jääkiekkoilijapoikien väliin kaikkine ihramakkaroineen, niin kyllä se vähän pistää miettimään, että mitähän kukakin ajattelee kenestäkin. Ja vaikka meidän salilla ilmeisesti käy aikalailla väkeä, tietyt tunnit ovat aika hiljaisia naisten puolesta ja parhaassa tai pahimmassa tapauksessa on ainoa nainen niiden jäkiksen pelaajien keskellä. Eikä se ole kovinkaan mairittelevaa.
Mutta kuinka hauska olikaan huomata, että itse alkaa olla vähän niin kuin salin peruskalustoa. Ne alkavat tietää mun nimen ja yksikin ohjaaja kysyi suoraan ennen mun ekaa grittiä, että olenkos mä ollut ennen. Jotenkin se, että ihmiset muistavat nimen, mairittelee ihmisen mieltä :D.
Ja sitten aamutreenajat, joiden kanssa siis yleensä olen samaan aikaan salilla, kyselivät huolestuneesti, että "missä neiti on ollut?".
Kerroin vain ottaneeni näkökulmaa ja käyneeni päivällä salilla. Mutta sydäntä tuollainen lämmittää, kun ihmiset muistaa.
Jos mä jääkiekkoilijapoikien keskessä tunsin olevani vähän ihrainen, niin kyllä mä olen sitten saanut kokea olevani myös hyvässä kunnossa. Helteiden ansioista on tosiaan pitänyt pukeutua kevyesti ja kyllä mielestäni mun olkapäät ja hauikset näyttävät ihan treenatuilta. Ja vielä kun sovittelin naapurin pappojen edessä uusia iron fistin kenkiä. <3
Mä rakastan kyllä uusia kenkiä. Kun sade loppuu ja päästään täältä reissusta kotiin, saatte tekin nauttia mun uusista kengistä. Voih, ne ovat ihania. Ja sopivat niin hyvin uuden kynsilakkani kanssa :D.
Ehkä lähden ulkoiluttamaan näitä kenkiä vielä loman aikana :).
Mutta nyt toivomaan auringonpaistetta :).
<3
-Kaza
ps. anteeksi kuvattomista postauksista. Mä yritän nyt ryhdistäytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti