Kehityskuvat

torstai 26. kesäkuuta 2014

Voi kesä, minne menit?

Kesä oli ihanaa aikaa, mutta mihin se oikein katosi??
Mulla ei ole näyttää hienoja kuvia ruskettuneesta hauiksesta, sillä MISSÄ OLET AURINKO?????
Vähän tuli tänä aamuna mieleen, kun pyöräilin kuntosalille, että syksy on tullut. YHYY! Itkettää vallan, kun pitää pukeutua järkevästi ja olla muutenkin niin järkevä, ettei tule sairaaksi.

No en valita. Kiva on silti ollut olla lomalla. Käytiin perheen kanssa viikon reissussa ja nyt olemme taas palanneet normaaliin elämään. Lapset ovat siis kotona ja mun jumpissa ravaaminen loppui. Tosin tänään poikkeuksellisesti kävin bootcamp-jumpassa ( siis sellainen circuit-tyylinen hässäkkä. Tosi tehokkaan tuntuminen) Ja huomenna olen menossa kyllä PÄIVÄLLÄ grittiin. Olen siihen ihan lovena.

Reissussa ollessani ei tullut juuri käytyä salilla. Kaksi kertaa kävin juoksemassa ja kerran tein ylämäki-intervallin. Sen huomaa niin hyvin, kuinka laiskuus iskee välittömästi näissä aerobisissa. Kun tässä kuntosaliohjelmassa ei ole erikseen mainittu sitä, miten monta aerobista pitisi viikossa harrastaa, multa jää harrastamatta. Kun lomalla mies yleensä käy koiran kanssa ulkona, ja minä olen lasten kanssa pihalla. Ehkä sitten kun palaan töihin pääsen taas kiinni juoksemiseen ja näihin. Eihän tässä kovin montaa tauko viikkoa ole ollut, toissa viikon aerobiset tuli kyllä jumpalla hoidettua. Kuntosalia en samalla tavalla voisi laiminlyödä, sillä se lukee niin kissan kokoisin kirjaimin kalenterissa. Kokisin, että petän itseni, jos jätän menemättä salille suunnitelmien mukaan.

Outoa, millaisia asioita sitä itseltään vaatii ja millaisista asioista tuntee huonoa omaatuntoa. Reissuruokailut olivat haasteellisia, enhän joka paikassa voi vaatia rahkaa ja tällaista. Suhteellisen vähällä herkuttelulla aika kuitenkin meni. Juhannuksena tuli syötyä kyllä grilliruokaa ihan urakalla, mutta oikeastaan se ei haittaa. Ja sitten tuli ostettua makeisia ja vähän sipsiä. Mutta herkuttelu jäi siihen. Olen kovasti pohtinut itselleni väliaikatavoitteita. Täytyy vähän myös tunnustaa, että lipsumisen takia en ihan ole niin tiukassa kunnossa kuin esim. noissa 4kk kuvissa. (mua harmittaa se kovasti, mutta itseni pitää huomata tosiaan tekemisteni merkitys) Me ollaan lasten kanssa lähdössä junailemaan elokuussa, ja silloin olen ainakin samassa kunnossa, kuin noissa 4 kk kuvissa. Olen laskeskellut, että jos nyt pidän tarkkaa dieettiä ( eikä sen nyt niin tarkka edes tarvitse olla) niin saavutan kyllä tavoitteeni. Syyskuun tavoitteeksi olen asettanut alle 70 kiloa ja sitten lopullinen painotavoite (65 kiloa) on varattu sitten sille tammikuulle.

Yksi tavoite on se, että oppisin terveen suhtautumisen ruokaan. Se on kyllä mun ongelma, etten osaa ottaa kahta palaa suklaata, vaan pitää syödä heti koko levy. En osaa vain olla kohtuullinen. Kieltäytyä voin kokonaan, mutta kohtuus on kokonaan hukassa. Yritän etsiä sitä omaa tapaani ja toivottavasti sen löydän ennen kuin bikini Fitness part 2 loppuu. Tai siis ei mitään yritän ja toivon, vaan päätän ja teen. Loppu. Joissain asioissa pitää olla vain ehdoton.

Kunhan saisin vielä lenkkikärpäsen pureman :). Rakastan niin aamulenkkejä, mutta se laiskaminä rakastaa kiireetöntä aamua, hidasta aamupalaa ja sitä, ettei tarvitse heti lähteä. Pakko on se, mikä mua lenkille ajaa.

Mutta nyt taas äitin hommiin :)

<3
-Kaza

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti