Oikeastaan mun ei pitänyt kirjoittaa mitään kehityksestä. Ajattelin totaalisesti, ettei sitä ole tullut. Kehitystä ei siis ole, kun ruokavalio on ollut vähän "lomalla". Mutta eilen koin salilla aikamoisen ahaa elämyksen, kun katselin aiempia tuloksia. Olen tehnyt tätä ohjelmaa ainakin 9.6. alkaen, reilun kuukauden verran on siis tullut sitkutettua. Ja "rummun pärinää" kehitystä on.
Esimerkiksi penkkipunnerruksessa olen tehnyt 5x5- sarjat painoilla 5kg/ 10kg/10/10/10, mutta 26.7. painoa oli 11,25x5. Jokaisessa liikkeessä on tapahtunut kehitystä ainakin 1-5kilon verran. Musta se on tosi hyvä. Olen iloinen siitä, etten ole hikoillut turhaan salilla ja riuhtonut menemään :). Varsinaisesti tämä ei näy mun kropassa, kun olen tällainen plösö, mutta ehkä sitten kun ihra kuoriutuu minusta, näkyy todellisuus.
Ja todellisuus alkoi tänään, kun ms. bikini fitness part 2 starttasi tänään. Sain uuden ruokavalion ja saliohjelman. Aamupalaa ja lounasta en vielä ehtinut syödä uudella muotilla, mutta tästä eteenpäin syön. Mä olen ihan pöyristynyt, sillä uudessa ohjelmassa mulla on kaloreita 2500!! Olen niin innoissani. Ruokavalioon kuuluu paljon proteiinia ja hiilareita, mutta rasvan osuus on suhteellisen pieni. Mutta on luvassa leipää, banaania, puuroa, riisiä/pastaa/perunaa ja vaikka mitä muuta herkkua. Olen todellakin innoissani!
Saliohjelmakin on erilainen kuin aiemmin. Siinä joka viikolle on omat toistomäärät ja sarjat. Liikkeitä on noin 9/päivä ja niissä käydään tutulla kaavalla läpi koko kroppa. Olen niin innoissani. Täytyy ehkä huomenna käydä jo koittamassa, että miten salitreeni luistaa :). Ihan mahtavaa. Vähän mua kyllä jännittää se, kuinka paljon paino aluksi nousee, sillä nythän se on kesän aikana noussut jo muutamia kiloja. Mutta lohduttaudun toki ajatukseen, että oikein syödessä ruoka menee suoraan lihaksiin ja kohta olen aika namu. (siis lihaksia ajatellen.) Olenhan tässä nyt kituuttanut reilun 2 vuotta. Että ehkä tämä muutos tekee hyvää minulle ja mun vartalolle :D.
Ehkä otatan itsestäni vielä sellaiset aloituskuvat, mutta en tiedä kehtaanko laittaa niitä tänne. Kuitenkin hyvillä mielin eteenpäin.
Tänään kävin kituuttamassa puistossa +30 asteessa sen nokia lumian 7 minuutin jumpan. Se oli kyllä kiva. Tein sen kolme kertaa, just sopivasti 30 minsaa tuli treeniä. Siinä oli siis 12 erilaista liikettä, mm. vatsarutistus, askelkyykky, tavallinen kyykky, haarahyppy... jne. Hiki tuli kyllä, ja vaikutus oli myös toivotunlainen. Taidan olla ihan rakastunut tuohon ulkona tehtävään liikuntaan. Se on jotenkin niin erilaista, eikä lainkaan käy aika pitkäksi.
Mutta nyt valmistaudun maton pesuun :D.
<3
-Kaza
Voin tuntea kanssasi odotusta ja jännitystä uudesta tulevasta. Motivaatio on huipussaan ja pari ekaa viikkoa menee siivillä. Mutta onpa muutos melkoinen aiempiin kaloreihin, mutta sekin voi tehdä tosi hyvää. Minäkin tarvitsisin vaihteeksi jonkun motivaatiobuustin, kun töiden ohessa ei meinaa virtaa riittää.
VastaaPoistaKiva, että sie Sanna jännität mun kansa!
PoistaMä olen tänään syönyt ekan normipäivän, eli kaikki niin kuin pitää ja täytyy sanoa, että fiilis on ihan erilainen kuin aiemmin miinuskaloreilla. Virtaa piisaa. Ja toivottavasti tämä näkyy kiinteytymisenä tms. Ei ole kiva olla tankki... Aloituskuvat otettu, eikä niissä ole kehumista!
Pitäiskö siun pitää pieni tauko. Antaisit aikaa, jos se motivaatio löytyisi sitä kautta. Kun on kiire ja stressi ja kaikki, on ehkä parempi vähän hengähtää. Tai toinen hyvä olisi jos löytäisi jotain uutta arkeen. Mitä se sitten voisikaan olla??
On varmasti eri fiilis, sinä olet ollut niin pitkään niin isoilla miinuksilla, että olen ihmetellyt miten sillä voi jaksaa!
PoistaAloituskuvat kehiin!
Kyllä liikunta ja tää projekti on kuitenkin niitä asioita, jotka pitää elossa. Olkoonkin, että töissä on hoppua ja ajamiseen menee reilusti aikaa, mutta jos en liikkuisi, olisin täysin zombi. Vaikka lenkille lähtö toisinaan meinaa olla vaikeaa ja herkut maistuisi, niin en kyllä voisi olla ilmankaan. Kehitys junnaa tällä hetkellä paikallaan ja se on turhauttavaa, mutta ei lenkiltä pois tullessa ole koskaan huono mieli. Ei edes viime viikolla, vaikka heitin kunnon kuperkeikan pyörän kanssa. Kohti kesän pääkisoja siis mennään, ehkä välillä ei niin varmoin askelin, mutta mennään kuitenkin.
Ja mitä tulee johonkin muuhun harrastukseen, yritän juuri opetella pysymään poissa kaikesta mahdollisesta. Syksy on pahinta aikaa ja olen aina ollut kansalaisopiston lehden ahkera selaaja, mutta nyt on tajuttava, että työmatkan mitta vaan asettaa haasteensa ja sen ehdoilla mennään tällä hetkellä.
Siis että en voisi olla ilmankaan projektia, ilman herkkuja pystyn tarvittaessa olemaan. Vaikka lause olikin väärinymmärrettävissä.
PoistaSanna, niin samoja fiiliksiä. (Tosin ei juuri nyt, mutta tämän projektin aikana.)
PoistaLohduttaako, jos sanon, että kyllä se siitä?
Jos sinnikkäästi tekee, niin kyllä tuloksia ja kehitystä tulee (minä paraskin puhumaan, mutta olen varma, että resepti on juurikin tämä)!
Kyllä sä vielä löydät sen motivaation ja kansalaisopistonlehdykäisestä sen omaan aikatauluun sopivan jutun. Mä olen ihan varma siitä! Sä olet rautainen mimmi!
Niin se on, että tuloksia tulee vain tekemällä. Olen vain viime aikoina miettinyt sitäkin, että missä raja menee mihin asti oma lahjakkuus lajissa ja nämä harjoitustunnit riittävät. Kuinka monta minuuttia tai sekuntia voi kuvitella vielä juoksuajoista saavansa pois. Ja mitä sitten kun tullaan siihen pisteeseen, että omat rajat on saavutettu?
PoistaNäköjään kommentti lähti ennen aikojaan. Mutta kiitoksia tsemppauksesta, pitäisi vaan löytää taas joku iso onnistumisen elämys lajista, niin kyllä se siitä. Lenkki ja harjoitus kerrallaan. Nyt yritän motivoida itseni lähtemään paahtavan kuumalle kentälle juoksemaan kovia vetoja ;-)
Poista