Silloin, kun olin vielä nuori ja nätti (tai en ollut kovin nätti, kun elopainoa oli liki tonneja, ja finnit kansoittivat kasvoni, mutta se ei nyt kuulu tähän mielikuvaan), mulla oli yksi pahe.
HUOM! vain YKSI pahe, ja se oli tupakointi.
Kesälomalla mä jotenkin lipsahdin. Halusin kokeilla, onko tupakoinnin viehätys lakannut niiden about 6 vuoden aikana, jolloin en ole tupakoinut lähes yhtään. Noh, viehätyksestä en tiedä, mutta olen niin koukussa. Poltin siis lasten ollessa mummolassa ja muutaman tupakin ystäväni luona toisessa paikassa.
Nyt mun vain tekisi mieli riipiä askit auki ja pössytellä kuin mikäkin korsteeni. Hyi minua.
Vaikka tupakointihan on niin out, kun mikään asia vaan voi olla. Se pilaa ihon, keuhkot ja aiheuttaa vaikka mitä kamalaa. Lisäksi se vaikuttaa hapenottokykyyn ja sen takia juoksukunto ja ylipäätään yleiskunto laskee. EI siis TODELLAKAAN mitään HYVÄÄ. Ja silti olen edelleen koukussa ja pohdin vain tilanteita, jolloin voisin kessutella. Ja ehkä vähän naukkailla punkkua. Ja tupakoida. Ja tupakoida. Fyysisesti en todellakaa ole nikotiinista riippuvainen, sillä nytkin olen ollut polttamatta jo monta viikkoa, mutta henkisesti. Ei tarvitse kun nähdä joku ihminen, tai terassi, tuhkis tai tupakoiva ihminen, kun tekisi mieli vain mennä kerjäämään savukkeita.
Aika naurettavaa, tunnustan, mutta ei ole helppoa.
Tupakointiin liittyy niin paljon tunne-juttuja, ihan jo lapsuudesta lähtien. Siihen liittyy tunne nuoruudesta ja vapaudesta. Tupakointiin liittyy fiilis mystisyydestä ja kaunottarista, jotka ovat salaperäisiä. Siihen liittyy myös riippumattomuus ja toisten mielipiteistä piittaamattomuus. Nämä nyt ainakin tuli mieleen. Meillä on onneksi diili yhden rakkaan <3 ystäväni kanssa. Me ei polteta, (ellei komea mies/ komeat miehet tarjoa) kun lähdetään yhdessä kuuntelemaan hyvää musaa ja maistamaan vähän viinipuun hedelmiä :D. Toiseksi lapset pitävät minut erossa tupakasta, en halua opettaa sen olevan ok. Tupakka EI ole ok. (Vaikka jos joku teistä lukijoista tupakoi, en missään tapauksessa moralisoi tai halveksu. Mä vain puhun nyt itsestäni ja omista fiiliksistäni. Jokainenhan tekee ratkaisut omista lähtökohdistaan jne.)
Tupakoinnista tuli mieleen mun säälittävät yritykset ottaa selfieitä ja belfieitä. Salilta oli palanut lamppu juuri kriittiseltä kohdalta, joten eihän sitä tullut mitään. Onneksi kotona onnistui vähän paremmin. Mutta kuvista ei kyllä käy ilmi kuin pohjelihas.
Kun tarkasti katsoo, nuun kyllä tuolla jonkinlainen lihas pilkistää, jostain :D.
(Meillä ei ole makkarissa mitenkään paras valaistus tällaisiin kuvahommiin, joten anteeksi myös seuraava kuva. Huomasin, kuinka mun rinta on kehittynyt. Se ihan oikeasti erottuu ja näyttää aikas hyvälle (vaikka itse sanonkin) tietyssä valossa ja tilanteessa. Kuvassa se ehkä on enemmän naurettava, mutta ei anneta sen häiritä :D.
Tänään kävin tosiaan salilla räpsimässä kuvia. Mutta sen lisäksi tein ihan treeniäkin. Tein yläkroppan työntäviä lihaksia ja oli kyllä kivaa. Lähes jokaiseen liikkeeseen sai lisätä painoa ainakin yhteen sarjaan. Ja muistui mieleen taas se, miksi mä tykkään tästä niin paljon. Vaikka siis ihra ei olekaan tirissyt varrestani pois, niin lihas on kehittynyt sen ihran alla. Lisäksi tein hyvän intervallin juoksumatolla Alku oli mahdottoman tahmeaa, mutta onneksi tälläkin kertaa loppua kohden alkoi luistamaan.
Vähän olen myös shokissa, kun sain kuulla erään työtoverini sanoneen mun käyttävän niin tiukkoja housuja, ettei ne jätä mitään arvailun varaan. Kiva, kiva. Ja musta mun housut ei ole kyllä niin tiukkoja. Mutta jos jotain positiivista tästä etsiin, niin ainakin joku kiinnittää huomiota mun vartalooni. Se ei siis ole yhdentekevä :D. Niin ja toinen positiivinen juttu vissiin on se, että mulla oli housut. Taannoinen pakaroistani keskustelu joulujuhlassa nousee mieleeni kummittelemaan. Pakarat on ok olla olemassa :D.
Pakaroihin on aina hyvä lopettaa :D.
<3
-Kaza
:D :D :D
VastaaPoista<3