"hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä...."

Ei vais. Elämä on ihanaa ja joulu on ihanaa!

Ja lahjat ovat ihania. Mä sain Rakkaalta E:lta käsipainot joululahjaksi, mutta tajusin sen vasta täällä mummolassa, vaikka lahjan sain jo kotona. Niin, aika hyvä, ettei tajua omaa lahjaansa, vaikka sen saa. Mutta minä olen hyvä siinä :D

Me ollaan oltu mummolassa ja täällä sielu lepää sisarusten ja vanhempien parissa. Ihana olla kylässä, missä ei tarvitse esittää mitään, vaan saa syödä just niin kuin haluaa ja olla just niin kuin haluaa.

Miten ne joulun pyhät sitten meni? (Joulu loppuu vasta loppiaisena, joten ei vielä puhuta siitä, miten joulu meni.)

Mä päätin, että aattona ja joulupäivänä syön just niin kuin haluan. Ja niinhän mä tein. Aattona söin kyllä aamupalan ja lounaan "listan" mukaan, mutta söin kyllä joulutorttuja ja suklaakakkua. Mentiin mun siskon luo aattoiltana syömään ja pukkia odottamaan ja siellä vasta oli mätöt <3. Mä söin kyllä niin paljon, että ihan oksetti. Meni niin överiksi, mutta iltapalaa ei tarvinnut kyllä ottaa. Joulupäivänä tultiin sitten tänne mummolaan ja täällä meni suklaa poikineen. Mutta huh.

Graavilohi on niiiiiiiin hyvää. (ja kuva on niiiiiiiiin edustava)

Nyt olen jo toista päivää syönyt taas "normaalisti" ja oikeasti ei ole edes vaikeaa. Herkkua on aamupuuro raejuustolla ja salaatti <3. Eilen kävin juoksemassa pilkkopimeässä koiran kanssa vajaan 7 kilsan lenkin. Tänään menen sitten kaksoisveljeni <3 kanssa salille tekemään hauis-, ojentaja- ja rintatreenin. Odotan innolla. Vaikkei tässä siis treenitaukoa olekaan ollut.

Aattona kävin tekemässä vielä etureisi- ja vatsatreenin.  Oli vähän hämyistä olla salilla, kun siellä ei ollut suurimman osan ajasta ketään muita kuin minä. Sitten paikalle tuli muutama ulkomaalaistaustainen mies ja heti mun mielikuvitus alkoi luomaan ties mitä tarinoita. Onneksi treeni oli juuri lopuillaan ja pääsin sitten suihkun kautta töihin.

Meillä on täällä mummolassa kunnon mäki tuossa ihan lähellä. Aattelin illemmalla mennä tekemään intervallijuoksua siihen mäkeen. Täällä maalla ei ole paljon katuvaloja, niin pilkkopimeässä on tosi kiva kyllä juosta :D. Varsinkin kun tie on ihan iljanteessa. Mutta onneksi ei tullut kuutta viikkoa sairaslomaa. Varsinkin, kun mulla alkaa loma just nyt. JEE! Mä aattelin, etten selviä hengissä tästä joulusta, siis näistä joulun töistä, mutta aika keposesti se kuitenkin meni. Siistiä. Kyllä sitä tietää tehneensä töitä.

Ihanat metalliosaston pojat olivat tehneet minulle, siis MINULLE ihanan ulkotulijalan <3.

Mä olen lueskellut aika paljon toisten päivityksiä facessa ja muutamassa painonhallintaryhmässä vieraillut lueskelemassa, niin henkilökohtaisesti mua ärsyttää ajatus "ruotuun palaamisesta". Siis ajatus siitä, että joulu on yhtä suurta repsahdusta ja sitten pitää jotenkin palata ruotuun. Eikös sitä voisi ajatella, että tämä on elämää siinä missä arkielämäkin, vaikka eroaakin ruoiltaan jotenkin. Siis pitääkö ajatella, että kun syön jouluruokaa tai suklaata, niin repsahtelen jotenkin suuremmin. Ehkä tämä olikin se suunniteltu, omaan ohjelmaan sopiva tauko syödä suklaata. Miksi pitää ajatella, että se on jotenkin kiellettyä herkutella. Jos tietää sen, että tulee syömään, niin miksei anna sille sitten lupaa. Onko kaikki nykyään niin vakavaa?

Ja toisaalta taas jos tietää haluavansa ja voivansa olla syömättä jouluruokaa, niin musta sekin pitää kauhistelematta ymmärtää. Eihän se ole kuin yksi joulu. Ei elämä.

Paljon olen nyt miettinyt suhdetta ruokaan ja suhdetta jouluun. Siis sitä, mikä joulussa on hienoa. Ja onko joulua ilman karjalanpaistia tai kinkkua tai mättöjä. Nyt kun olen taas maistellut ties mitä herkkuja, niin voin kyllä todeta, että vaikka ne ovatkin ihan ok, niin selviän mä ilmankin. Ei oikeastaan ole ikävä torttuja ja pipareita, suklaata tai kakkuja. Joulupöydässäkin (joita täällä mummolassa on riittänyt ihan monelle päivälle) ei tärkeintä ole se, kuinka paljon syö, vaan mitä syö ja mistä nauttii ja se kenen kanssa siinä pöydässä istuu. Perheen merkitys on korostunut tänä jouluna erityisesti, se että minulla on ihana perhe, jotka rakastaa minua ja joita minä rakastan <3.
Se on suuri asia, että voi luottaa perheen tukeen ja apuun kaikissa asioissa. Sen olen ymmärtänyt nyt, kun olen kuullut juttuja muunkinlaisista perheistä ja tavoista elää. Minulle tämä on hyvä, muttei se tarkoita, että näin pitäisi kaikilla olla. Pois siis minusta, että arvostelisin toisten elämää. Pois minusta, että arvottaisin tai korottaisin.



Pää on ehkä ihan täynnä hiilarihöttöä, (vaikka tosiaan olen ollut kaksi päivää ihan listassa kiinni) etten tiedä mitä kirjoitan. Kuitenkin ihanaa joulua teille kaikille. Kyllä elämä on ihanaa :D.



<3
-Kaza