Täytyy sanoa, että on maanantai-ilta aika pitkällä. Siis kun lupasin viimeksi jatkaa illalla. No kaipa se on parempi nyt kuin ei koskaan. Viikko on vierähtänyt, vaikka vielä kaksi työpäivää on jäljellä, niin salihommelit sain tehtyä tänään.
Vähän olen ylpeä siitä, että sain tehtyä kaikki neljä salia, mutta kyllä täytyy sanoa, että aika kiireellä sai läpi mennä. Kun on varattuna joka keikkaan reilu tunti, ei paljon lämmitellä tai venytellä. Pääasia kai, että jotain tuli tehtyä. Olisi kyllä ihan vapaapäivän aika. Eilen töissä olin 13 tuntia, ja vaikka tänään olin "vain" 8 tuntia, niin kyllä tuntuu nämä aamuviiden heräämiset.
Mutta olen liekeissä väsymyksestä huolimatta. Meille tuli tänään uudet saliohjelmat ja ruokavaliot. Siis loistavaa! Saliohjelma on jaettu enää kolmella, joten yksi "lepopäivä" lisää. Tosin katselin, että nykyisin ohjelmissa saattaa mennä puolitoista tuntia, jos ne tekee kunnolla. Mutta se ei haittaa, kun kerran on yksi päivä vähemmän mahdutettavana. Kalorit säilyivät suurinpiirtein samana, ja onneksi en joutunut luopumaan aamupuurosta ja banaanista. Olen kehittänyt jonkun sairaan fiksaation banaaniin. Vaikka ennen vihasin sitä, niin nyt en voisi kuvitella elämää ilman banaania. Mukavasti on kuitenkin uudessa ruokavaliossa muutoksia, että pysyy mielenkiinto yllä. Mun pitää syödä nyt sekä lounaalla että päivällisellä leipää, vaikka päivällisellä syön jo pastaa/riisiä tai perunaa. Oho. Minä <3 leipä.
Joulu se vain lähestyy ja ihan oikeasti pitää taputtaa itseään olkapäälle, en näet ole syönyt mitään jouluherkkuja. Ei siitä tietenkään ole ollut epäilystäkään, sillä päätös on se, mikä kantaa. Oli mulla yksi ilta jo pipari suussa, mutta sitten mä tajusin, että "vain tämän kerran"-ajattelu johtaa mut taas pohjalle. Niinpä syötin piparin rakkaalle E:lle ja sain olla itsestäni ylpeä. En usko, että joulu sinällään tuottaa ongelmia, jos vain salaattia ja proteiinia riittää. Kuntosalilla käynti voi olla joulun pyhinä hiljaisempaa, mutta kuitenkaan pidän lippua korkealla tässä vaiheessa.
Ms. fitnessin fb-sivulla yksi meidän valmentajista lupasi YHDEN herkuttelupäivän jouluksi. Siis kaikki, ruokavaliosta viis, saa syödä jouluna (siis YHTENÄ päivänä) ihan mitä vain. Mä en oikein tiedä, kuinka suhtaudun. Toisaalta ne jouluherkut, joita haluan, ovat yleensä aika ruokavalioon sopivia. Enkä haluaisi sortua suklaaseen, sillä se tie on niin nähty. Yhdestä palasta se alkaa ja sitten käy taas vanhanaikaisesti. Pitäähän tässä nyt ihan oikeasti ajatella myös sitä, että hei, tämä on yksi joulu niiden 70+ tulevan joulun rinnalla, joten miksen voi pitää kiinni siitä dieetistä, jolla olen ja sitten seuraavana jouluna nauttia aivan erilaisella kropalla. Miksi en haluaisi panostaa tähän kaikkea? Ainahan tulee juhlapyhiä, jotka merkkaa paljon. Esimerkiksi pääsiäisenä pitäisi syödä pashaa, suklaamunia ja mämmiä (jota opin syömään toissa pääsiäisenä ja mitä enemmän kermaa, sen parempi... ei kovin kevyttä!). Sitten tuleekin jo vappu ja kaikki ne ihanat itsepaistetut munkit ja tippaleivät (totuus on se, etten mä ole koskaan syönyt tippaleipää, joten en edes tiedä miltä se maistuu, mutta voin kuvitella, ettei se ole kovin kevyt). Puhumattakaan Runebergin päivästä, ystävänpäivästä, äitienpäivästä, juhannuksesta, näitä riittää. Tässä työssä on myös omat mausteensa kuvioon, mutta ihan oikeasti, mitä on tämä joulu kaikkien niiden tulevien joulujen rinnalla?
Joulussa on kyllä niin paljon muutakin, kuin itsensä ähkyyn syöminen, varsinkin jos vielä saataisiin lunta maahan. Vähän on ollut haastavaa lenkkeillä, kun tiet ovat peilijäässä tai teillä on 20 senttiä lunta. Olenkin käynyt tällä viikolla vain yhdellä intervallilenkillä, yhdellä juoksulenkillä, kävelemässä kerran. Vielä pitäisi jotain tehdä, mutta onneksi on tosiaan huomenna ja sunnuntaina työpäivä, ja sehän tarkoittaa sitä, että pitää aamulla käyttää koira ulkona.
Noooh, mikähän olisi tärkeintä tänään. Olen liekeissä ja syöminen on kivaa :D.
<3
-Kaza
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti