Siis muuttaa omaa ajattelua.
Vaikka PT:t sanoivat, että kannattaa kävellä aamuaerobisia a) lihasten takia b) matalan energian takia, on kamalan vaikea hyväksyä sitä. Kun on tottunut ajattelemaan, että kalorin mahdollisimman suuri hävikki on se tavoiteltava asia. Tänään mä menin kävellen, vaikka talvilenkkarit jalassa. Mutta koko matka piti tsempata, että kävelen, koska se on terveellisempää mulle. Tai siis kalorien takia. Toissa päivänä (kun juoksin sen 9,5 kilsan lenkin) laskin, että kalorin kulutus pelkällä liikunnalla oli reilu 1200 kaloria. Jos ruoasta saan 1600, niin ei siinä kamalasti jää kaloreita käytettäväksi. Mutta ehkä se näkyy myös mun rungossa :D
 | |||
| Huomasin tätä kuvaa ottaessani, että oho, mulla on pienen pienet olkapäät kehittynyt. Wuhuu! Onhan tässä matkaa huimasti oikeisiin olkapäihin, mutta parempi tämä on kuin ei mitään :D |
Luulen, että oma innokkuuteni kalorien kuluttajana kostautui eilen...
Siis kaikki sujui hienosti, kunnes huomasin kaapissa olevan suklaalevyn. Ja tiedättehän te sen tunteen, kun järki sanoo muuta ja tunteet muuta. Tuli syötyä "vähän" suklaata, ja samalla tiedostaen se, että nyt teen ihan tyhmästi. Ja silti jatkoin. Mulla on nyt lyhyen ajan sisällä menettänyt malttini monta kertaa. Ja siihen on varmasti syynä se liian suuri kalorivaje. Ja koska tämä projekti on tällä hetkellä yksi suurimmista osista mun elämääni, niin mä kokeilen nyt kävelyhommaa. Siis kävelen, vaikka tekisi mieli juosta. Ja yritän olla ajattelematta sitä, kuinka saisin kulutettua eniten kaloreita, vaan ajattelen mieluummin sitä, että kuinka saisin noudatettua dieettiä kaikista parhaiten.
Mutta yllätys oli melkoinen, kun tänä aamuna katsoin peilistä.
Kuvassa ei ehkä välity, kuin hammastahnan roiskeet vessan peilissä ja kaikki tuo lika. Mutta livenä, näytti aivan siltä, että vatsa olisi kutistunut. Että siitä erottui jossain määrin nuo "vatsapalat", vaikkakin heikosti, mutta kuitenkin. Tuuletin ihan himona. Mutta ehkä tuuletin liian varhain, sillä siitä alkoi aikamoinen alamäki. Aamu oli siis ihan helvetillinen sen jälkeen, kun lapset heräsivät. Helvetillistä oli myös se, että kävin kaupassa ja kotona, kun purin kauppakasseja kamalassa kiireessä, kaikki ostamani rahkapurkit putosivat lattialle ja menivät rikki. Jos harrastaisin kiroilua, niin tuolloin olisin kyllä kiroillut.
Lisäksi huomasin sen, että olin ostanut kananmunia, joiden yläpuolella olevasta kennosta oli hajonnut munia ja tämän ostamani kennon munat olivat juuttuneet kiinni kennoon. Voi ei. 4 kananmunaa meni ainakin rikki, kun yritin irroitella niitä ja saada johonkin järkevään paikkaa. No onpahan huomiseksi ja ylihuomiseksi aamiaismunakkaat valmiina :D. (Ostin myös Laitilan munanvalkuaisia, joita on siis 15kpl/tetra, joita heti kokeilin. Huomenna voin kertoa, mitä mieltä niistä olen. Käteviä ne ainakin ovat, vaikka ehkä hieman arvokkaampia, kuin tavan tusinamunat. Mutta toisaalta, mihin mä tungen kaikki ne keltuaiset?)
Mutta tällaista tänään.
Pitäkää huoli ja voikaa hyvin!
<3
<3
-Kaza
Näytät kyllä jo tosi hyvältä!
VastaaPoistaMä olen tässä parina päivänä miettinyt, että mikä ihme siinä on että en itsekään ole pysynyt tällä viikolla ruodussa vaikka kalorimäärän pitäisi olla suht. sama kuin edellisessäkin ohjelmassa mutta hiilarit on vaan poissa. Nyt on sama meno kuin Ladypowerin aikaan, eli koko ajan menee jotain ylimääräistä. Toisaalta tässä on tämä kurkunpääntulehdus päällä ja treenikielto, enkä voi mitään muuta kuin olla hiljaa kotona eli syy-seuraussuhdetta on vaikea sanoa. Yritän nyt silti sinnitellä nämä viimeiset viikot tällä ruokavaliolla, ja toivon että kunhan tervehtyisin niin saisin taas itseäni niskasta kiinni...
Hei Katjushka!
PoistaKiitos kehuista! Ne kyllä lämmittää mieltä, vaikka omaan silmään en niin hyvältä näyttäisikään :D.
Se on kumma, että miten monet asiat vaikuttaa tuohon motivaatioon. Ehkä tärkeintä on se, että sitä uskaltaa pohtia ääneen ja miettiä myös noita syitä, miksi jotain käy. Eihän me kukaan täydellisiä olla, ja ehkä näistä virheistä ja muista pystyy oppimaan ja kehittymään.
Olen varma siitä, että saat itsestäsi niskasta kiinni, ei epäilystäkään. Kun on tavoite kirkkaana mielessä, niin kaiken pitäisi sujua kuin tanssin :D.
Pikaista paranemista sinulle!