Pultit...

Mä en ymmärrä lainkaan, miksi pitää ihmisten olla niin kamalan negatiivisia. Tai siis olen mäkin valittajasukua, eli valittaminen sujuu kuin luonnostaan, mutta että pitää keksiä aina jotain negatiivista sanottavaa toisesta ihmisestä. 

Onko se kateutta? Tai sitä, että tietää, ettei itse pysty samaan? Vai mitä se on?

Tämä kaikki nousee tämän aamun keskustelusta, joka käytiin Jutan fb-sivuilla. Keskustelu alkoi siitä, kuinka Jutta kertoi, mitä tarvitaan saavuttaakseen vartalon, joka hänellä on joskus ollut. Kertomuksen lisäksi hän oli liittänyt kuvan mukaan.

Eikö olekin aika makee kroppa. Just sellainen, kuin mäkin haluaisin. Mun mielestä kuvassa näkyy kaunis kroppainen nainen, eikä mikään rasvaprosentin alasajanut miehimys. (Toki jokainen saa ajatella mitä haluaa.)

Mutta miksi kuvaa pitää kommentoida tyyliin "yök". 

Eihän se, että esim. minun kroppani näyttää joltain, ole keneltäkään pois. Vai onko? Miksei voitaisi olla onnellisia siitä, mitä meillä on, tai sitten jos ei vielä ole sitä, mihin olisin tyytyväinen, niin mennä eteenpäin, kohti sitä. En sano, että munkaan matka mikään malliesimerkki olisi, mutta en mä ainakaan hauku niitä, jotka ovat saavuttaneet sen, mistä vain unelmoin. En hauku niitä, joilla on itsekuria ja onnistumiseen vaadittavat avaimet käytössä. Se, että minä olen epäonnistunut ei oikeuta haukkumaan ketään. 

Kyllähän kauneusihanteita saa olla monenlaisia, en sitä sano, mutta jollain tasolla pitäisi arvostaa sitä työtä, mitä esim. Jutta on tehnyt. On tuo vartalo mielestäni kaunis tai ei, mitään oikeutta ei ole olla ilkeä. 

Ai että, mä olen niin raivona, kun aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin 5-vuotiaat. Toki, kun kerran on kuvansa julkaissut netissä, joutuu ottamaan vastaan kaikenlaista ökköä, mutta hei, eikö ole mitään rajoja? Eikö käytöstapoja? Eikö mitään?

Mitä te ajattelette? Kenellä on oikeus ja miksi sitä oikeutta niin monet käyttävät haukkumiseen?

(Nyt pyykkien ja porkkanakakun leipomisen kimppuun.)

<3

-Kaza