Elävien kirjat

<3

Mahtavaa olla elossa. Ja terve. Ja pystyä liikkumaan. 

Kun on välillä sairaana ja niin voimattomana tai kipeänä, ettei voi edes pienessä mielessä kuvitella menevänsä salille tai lenkille, on mahtavaa, kun paranee. Pikkuhiljaa sitä alkaa ymmärtämään, kuinka etuoikeutetussa asemassa on, kun pystyy treenaamaan ja liikkumaan. Kun pystyy juoksemaan ja kyykkäämään, mavettamaan ja punnertamaan. Kaikki ei siihen enää pysty tai ole koskaan pystynyt, koska kroppa on rikki. Mä olen kyllä tänään taas niin ylitsepursuavan kiitollinen.

Kiitollinen siksi, että aamulla pääsin tempasemaan 5.6 kilsan juoksun. Mitään huippuaikoja ei hivottu, mutta juoksu kulki minulla hyvin (koiralla sen sijaan ei. Kokoajan sai olla kiskomassa ja nykimässä, että "alas tulla jo". Hermo.meni.just!). Aikaa meni se 45 minsaa, mikä on aika normi tuolle matkalle, tässä kunnossa. Mutta sitten pääsin salille ihanan PT Matin käsittelyyn. Ai että. Oli ihanaa. Vaikka tehtiin vähän kevennettynä maastaveto ja selän liikkeet, niin kyllä hiki tuli ja selkä väsyi. Pudotussarjaa tehtiin alataljassa. Mutta myös olkapäät joutuivat itkemään. Sikamonta sarjaa pyramidia sivunostoilla ja sitten sikamonta toistoa ylöspunnerruksella seisten. Voi Matti. Se oli ihanaa, mutta ihan kamalaa. Me ollaan tavattu noin kerran kuussa Matin kanssa, ja kyllä hän antoi palautetta paljonkin siitä muutoksesta, jota hän näkee. Ojentajat erottuu jo selvästi, samoin selän lihakset ja takaolkapäät. Hauikset ovat tulleet hyvin esiin. Hyvänä asiana hän mainitsi "tyhjän nahan", jota tulee alataljasoudussa käsivarsiin (ehkä johonkin allien kohdalle) sillä se kertoo palaneesta rasvasta. Iho kuulemma kiinteytyy ajan kanssa, kun lihas kasvaa ja haukkari saadaan pumppiin. Kyllä tosi ihana oli kuulla hyvää palautetta omasta kehittymisestä ihmiseltä, joka on katsellut aika monia lihasmiehiä ja -naisia. 

Mä olen kyllä iloinen tästä satsauksesta. Huippua oli tänään myös pyöräillä töihin. Otin miehen maastopyörän ja vitsi se kulki hyvin. Muhun iski kamala pyöräkuume, sillä ei mun mummomallin helkamalla pääse noin sujuvasti mihinkään. Ilmankos ei ole kamalasti pyöräillyt. 

Tänään oli hyvä päivä. Olen onnellinen. Jos voisin lisäisin tähän kauniita kuvia onnesta ja salilta, mutta sellaisia ei just nyt ole. Onni nimittäin on niin monenmuotoista, etten voi typistää sitä kännykkäkameran kuviin. Onni on enemmän, kuin tämä hetki, sillä siihen liittyy niin paljon. Onni on elämä ja elämä on onni. (Vitsi mä olen ekstaasissa :D).

Ja vielä parempaa. Huomenna eka lomapäivä! Ja luvassa ihan oma vapaapäivä. Aamulla siis aamulenkkiä koiran kanssa, sitten kuntosalia, joogaa ja kaiken kruunaa lounas ystävän kanssa. Ja vielä sellaisen ystävän kanssa, joka ymmärtää tätä kuntoiluhypetystäni :D. Mahtavaa tämä elämä. 

Rakastakaa tekin :).

<3

-Kaza