Oijoi, sain uuden garminini, ja oivoi, se on ihana <3.
Vähän
niin kuin ihana on tuo spotify, niin samalla lailla garmin on ihana.
Siis, se toimii kuin unelma. Mä saan mitattua matkan, ajan ja kalorit,
lisäksi vielä sykkeet ja reitit ja kaikki. Tämä olkoon Garminin
ylistyspuhe.
Se toimii siis ulkona tosi hyvin, ja kuntosalillakin hyvin.
Tämä
onkin ollut hyvä kuntosaliviikko, takana on 3 salitreeniä ja 2
intervallia (toisen tein soutulaitteella, kun meidän bikini fitneksen
fb-sivuille tuli kilpailu siitä, kuka hinkuttaa nopeiten 5000m
soutulaitteella. Kerron siitä myöhemmin lisää.), yksi aamulenkki ja
kaksi iltalenkkiä. Huomenna on vielä yksi salitreeni, aamulenkki ja
jooga. Ei olla paljon laakereilla lepäilty. Mä niin nautin tästä.
Vaikkei varmaan huomennakaan aamulla klo 4.54 kun kello soi, niin
naurata kovinkaan paljon.
Mutta
siis tuo kisa. Mä olen niin yllytyshullu, että pakko kokeilla. Toinen
haaste oli siis tuo 5000 metrin soutu ja toinen oli 150 burpeen
tekeminen. Mä kokeilin nyt tällä viikolla molempia ja asenteella koitan
voittaa ne molemmat :). Ajallisesti en ehkä ole paras, mutta asennetta
löytyy, joten kyllä mä parannan. Soutuun meni reilu 24 minuuttia, joka
musta on aika hyvin vasta-alkajalta. Mä olen soutanut viimeksi lapsena
soutuveneellä.
Lisäksi
olen sanonut sen nyt julkisesti. Mun tavoite on bikini fitness 2015.
Tässä on siis ehkä reilu vuosi aikaa saada itsensä aika tiukkaan
kuosiin. Töissä mä leikilläni letkautuin tämän ja sain kyllä aikamoisen
negatiivisen ryöpyn niskaani. Ilmeisesti tämä ei ole lajeista kaikkein
arvostetuin. Mutta kuka voi sanoa, ettei noi naiset ole aika hottiksia?
Ehkä
se ruiskurusketus ei ole mun mieleen, mutta onhan siinä paljon
muutakin. Jotenkin kiehtoo se maailma, joka on niin erilainen, kuin
tämä, mihin on tottunut. Tuossa maailmassa painaa jotkut ihan eriasiat,
kuin perjantaipullot ja sipsipussit. Puhutaan ihan oikeasti TÄYSIN
erilaisesta maailmasta.
Ja mä haluaisin ottaa selvää siitä, mihin mulla riittää rahkeet, vaikkakin se ehkä maksaa paljon (enkä puhu nyt rahasta).
Mutta
jos katsoo tätä kroppaa, vaikka se onkin muuttunut jo aika paljon, niin
huomaa, että matkaa on vaikka muille jakaa. Onneksi vuodessa ehtii
tapahtumaan vaikka mitä :D. (esim. rintaliivien koko on pienentynyt
85D---> 75D:hen.) Kohta ei siis ole mitään tissejäkään riesana :D.
Luottavaisesti kohti kiireistä työviikonloppua. Tai ei ehkä kiireistä, mutta erilaista työviikonloppua.
<3
-Kaza
Tsemppiä matkaan! Ison haasteen olet ottanut, mutta asennettahan siulla riittää! Ja rohkea veto myös avoimesti kertoa tuosta, voin vain kuvitella asenneilmapiirin töissä, minusta ei ehkä olisi siihen.Siinähän avartuu myös lähipiirin maailmankatsomus, mikä tekee hyvää! Siispä tavoitetta kohti päivä kerrallaan, niin mennään täälläkin haasteista huolimatta
VastaaPoistaNiin, katsotaan miten pitkälle asenteella mennään :D.
PoistaKyllä mulla töissä on ainakin yksi fani, joka lupasi tulla eturiviin kannustamaan <3. Se kantaa kyllä pitkälle :).
Ja mukava kuulla, että haasteet ovat sinunkin kohdallasi tehty voitettavaksi, eikä haittaa tavoitetta kohti menoa. Tsemppiä sinulle Sanna!
Tsemppiä tulevaan! Osaatko sanoa mistä moinen negatiivinen reaktio :-( ?
VastaaPoistaKiitos tsempistä, sitä kyllä tarvitaan! :)
PoistaOlen itsekin miettinyt tuota negatiivista reaktiota, sitä, mistä se johtuu ja tullut tulokseen, että aikalailla se on kateutta. Moni meilläkin töissä haluaisi olla tietynlainen, muttei syystä tai toisesta saavuta sitä tavoitettaan. Sitten kun joku menee ja tekeekin sen, mitä haluaa, se herättää kateutta.
"Jos minä en laihdu, pidän huoli, etteivät muutkaan laihdu..."- ajattelua on ilmassa.
Ja varmasti tietämättömyys lajia kohtaan aiheuttaa myös ennakkoluuloja ja sitä kautta negatioita.
Tai näin mä luulen, varmahan ei koskaan voi olla.
Mutta enpä mä töissä enää tästä puhukaan, kuin ehkä yhden työkaverin kanssa. Ei tarvitse olla selittelemässä ja näin...